Ladataan...
Mama-mammutti

Tämä kevät on ollut poikkeuksellisen raskas.

Pääsykoepänttäys (ja itse koe), ero, yhteenpaluu, portaissa kaatuminen (ja nyrjähdys, jonka seurauksena nilkka on edelleen, 7 viikkoa myöhemmin, kipuileva ja jäykkä), soveltuvuuskoe, stressaaminen Pikkumammutin syksyn tulevista hoitokuvioista, stressaaminen miesystävän syksyn kuvioista... Ei varmaan pitäisi ihmetellä, että olen näin väsynyt, mutta ihmettelen silti. Syksyn hoitokuvioita ei enää tarvitse stressata, sillä olen kotona ainakin vielä v. 2017 loppuun saakka. Ei siis irronnut opiskelupaikkaa, 36. varasija ensikertalaiskiintiön ulkopuolella on vähän toivoton tilanne. Sen sijaan aion kerrata matikkaa ja mennä pitkän matematiikan ylioppilaskirjoituksiin ensi keväänä!

Silmäpussini ovat kyllä omaa luokkaansa näinä väsymyksentäyteisinä päivinä. Nytkin olisi varmaan viisainta mennä nukkumaan, mutta rauhoittavasta joogasta huolimatta kroppa tuntuu käyvän ylikierroksilla. Teenpä siis bullet journaliini ensi viikon viikkoaukeamaa ja heinäkuun habit trackeriä. Olen käyttänyt bujoa vuodenvaihteesta saakka ja siitä on kyllä ollut hyötyä. Ihan kaikkea sekään ei ole pelastanut, sillä aivot väsymyksestä sumeina en aina edes tajua, mikä viikonpäivä on. Bujo auttaa kuitenkin hahmottamaan, mitkä hommat on vielä tekemättä ja toisaalta mitä on jo tehty. Listoja rakastavalle bujo on kyllä hyvä. En millään muistaisi, mitä kirjoja olen lukenut tänä vuonna, jos ne eivät olisi varmassa tallessa bujon kansien välissä!

Väsymyksestä huolimatta tärkeintä on, että minulla on oma rakas perheeni. Kaikista uupuneimpinakin hetkinäni olen aivan älyttömän kiitollinen miehestä ja Pikkumammutista. Pikkumammutti "nookaa" (=joogaa) kanssani, haluaa leikkiä laiva on lastattua (eläimillä tai väreillä), katsoa yhdessä Muumeja (vanhoilla dubbauksilla) ja syödä omenia. Minä puolestani haluan pusutella, sylitellä ja nuuhkia taaperon hiuksia, jotka ovat paitsi alkaneet kasvaa, niin myös tuoksuvat toisinaan yhä vauvalta. Välillä unohdan, että "kaksvuotias" (kuten hän itse sanoo, ja pitäähän se paikkaansa) on vielä aika pieni. Hän on niin reipas, tahtovainen, ehtiväinen ja omatoiminen toisinaan. Sitten hän pelästyy ulkoa kuuluvaa lentokoneen ääntä ja kiipeää syliin, silloin muistan, että hän oli vasta hetki sitten vauva ja opettelee elämään, pyytämään anteeksi, sanomaan kiitos (tämän hän kyllä osaa jo paremmin kuin minäkään!). Rakastaa hän osaa jo, on osannut aina.

 

Share

Ladataan...
Mama-mammutti

Sen verran on aikaa kerätä itsetunnon ja itseluottamuksen rippeet kasaan, muodostaa tietoverkkoja ja kerrata vielä viimeiset nippelitiedot. Kahden yön päästä pusken kohti uusia tuulia, teen pääsykokeen (toivottavasti paremmin kuin viimeksi, silloin kolme vuotta sitten) ja sen jälkeen voin huokaista helpotuksesta.

Viimeiset viisi-kuusi viikkoa ovat olleet henkisesti todella raskaita. Noin viikkoa ennen pääsykoemateriaalien julkistusta erosimme pikkumammutin isän kanssa. Sen lisäksi, että on pitänyt päntätä hullun lailla, on pitänyt myös totutella uudenlaiseen arkeen. Toisaalta siihen, että joutuu huolehtimaan entistä enemmän itse kaikesta mutta myös siihen, että yhtäkkiä talo onkin hiljainen joka toinen viikonloppu. Hyviä ja huonoja puolia, kuten kaikessa.

Tällä kertaa tulee toivottavasti vain hyväksymiskirje unelmien yliopistoon, eikä sitä raskaustestiplussaa lisähämmentämään! (No ehkäisy on onneksi kunnossa, hormonkierukka on hyvä! Mutta ehkäpä sen kolmen vuoden takaisen jälkeen en uskalla luottaa todennäköisyyksiin... :P)

Lupailen usein, että blogin hiljaiselo vähenee. Enpä taida tällä kertaa luvata, koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu!

Share

Ladataan...
Mama-mammutti

Olen monen muun äidin (ja isän!) tavoin hyvä syyllistymään ja tuntemaan huonoa omaatuntoa. Maailmantuskaa aiheuttaa niin hirvittävän moni asia, etten edes jaksa (tai halua, etenkään näin illalla) ruveta listaamaan kaikkia. Päätin kuitenkin omaa oloa huojentaakseni listata asiat, joita teen tai voisin tehdä maapallon tai maailman ihmisten hyväksi.

  1. Meillä kierrätetään jätteet. Olin ennen vähän tuurikierrättäjä, keräsin biojätteet jos jaksoin enkä edes ajatellut, että suklaakääreiden folio kuuluu metallinkeräykseen. Nyt, kun ihana mies on kuvioissa, olen skarpannut. Tällä hetkellä meillä kierrätetään biojäte, metalli, lasi, pahvit/kartongit ja paperijäte sekä tietenkin ongelmajätteet, esim. paristot. Muovijätteitä ei olla lajiteltu, mutta sekin olisi teoriassa mahdollista. Meillä ei ole muovijätteille tai energiajakeelle omaa astiaa roskakatoksessa, mutta lähimmässä kauppakeskuksessa on kierrätyspiste, jonne näitä voisi kerätä. 
  2. Käytämme julkista liikennettä. Okei, tämä on oikeasti enemmän taloudellinen kuin ekologinen valinta, ei meillä olisi varaakaan autoon. Toisaalta saisimme varmasti useamminkin autoa lainaksi, mutta melko harvoin tulee tartuttua tilaisuuteen. Tälläkin viikolla ihanan miehen perhe on ollut lomailemassa ja olisimme voineet käyttää autoa enemmän. Taisimme me yhden reissun autolla tehdä viikon aikana.
  3. Kirppistelemme. Etenkin minä, ihana mies vähän vähemmän omatoimisesti, mutta tulee kyllä mukaan toisinaan. Etenkin pikkumammutin vaatteista suurin osa on (käytettynä) saatuja tai kirpparilta/kierrätyskeskuksesta hankittuja. Ollaan ostettu myös joululahjoja Kierrätyskeskuksesta.
  4. Pyrimme energiatehokkuuteen. No, telkkarista ei oteta piuhaa irti yöksi tai edes pidemmän reissun ajaksi, mutta pienet sähkölaitteet irrotetaan seinästä kun lähdetään kotoa, samoin jatkojohdot napsautetaan kiinni. Päivisin pyrimme pitämään vain välttämättömät valot päällä. Jos lähden yli vuorokaudeksi pois, laitan kylppäristä kokonaan lattialämmityksen pois, muutoin laitan sen vain huomattavasti tavallista pienemmälle. Luonnollisestikaan se ei myöskään arkisin paahda täysillä, vaikka oltais kotona.

Tää lista tuntuu todella mitättömältä, osin sen vuoksi, etten varmaan edes osaa listata monia juttuja, joissa ollaan luontoystävällisiä. Ei juurikaan matkustella (mä itse olen ollut lentokoneessa 6 kertaa eli 3 matkaa edestakaisin, v. 2008, 2011 ja 2014), laivalla käydään kerran-pari vuodessa.

Ja oma lukunsa on maailman ihmisten hyväksi tehdyt jutut! Silloin, kun ostan uusia tavaroita, pyrin ajattelemaan oman lompakon lisäksi yhteiskunnallista vastuuta ja ihmisoikeuksia. Mithu on yks meidän suosikeistamme. Ostettiin syksyllä 2015 joltain markkinoilta pikkumammutille tossut Mithun kojusta ja ollaan sen jälkeen ostettu kaikenlaista! (Mm. mä oon ostanut housut itselleni, villashaalin ja jeevankalan kulhon, pikkumammutti on saanut korun ja pingviini-huopapalloketjun, ihana mies osti laukun itselleen.)
Toki meidän kulutustottumuksiamme ohjaa etupäässä budjetti, mutta ain kun tilanne sallii, tehdään tällaisia kestävämpiä ratkaisuja.

Ihana mies on erään ihmisoikeusjärjestön kuukausilahjoittaja. Mä en valitettavasti ole, en tällä hetkellä vaan taloudellisesti pysty sitoutumaan kuukausittaiseen lahjoittamiseen. Sen sijaan oon miettinyt, että ensi vuonna, kun täytän neljännesvuosisadan, pyydän mahdolliset lahjat mieluummin jollekin järjestölle. Tulee itsellekin parempi mieli siitä. Lahjoitan satunnaisesti erilaisiin keräyksiin ja pyrin laittamaan pikkuhilut joko kauppakeskuksissa pyörivien lipaskerääjien lippaisiin tai kirkossa kolehtihaaviin. Itselleni tärkeiksi kokemiin kohteisiin lahjoitan rahaa enemmän.

Mun tapani auttaa on tällä hetkellä vapaaehtoisena toimiminen. Teen vapaaehtoistyötä nuorten parissa ja olen Kantoliinayhdistyksen toiminnassa aktiivisesti mukana. Haluaisin löytää itselleni sopivan, säännöllisen vapaaehtoistyömuodon. Saa vinkata, jos tulee pääkaupunkiseudulta jotain mieleen! Useimmiten mun vapaaehtoistyökuviot kaatuu omaan ujouteen, en uskalla tai rohkene lopulta lähteä mukaan. Aloittaminen tuntuu vaikealta, uuden opettelu raskaalta. Mitenköhän siitä tunteesta pääsisi yli..?

Haluaisin myös panostaa kasvisruuan lisäämiseen arjessamme. Syömme perhekokoomme nähden aivan tolkuttomat määrät lihaa ja siipikarjaa. Nyt kokeilimme nyhtökauraa, ainakin nachopeltiin se sopi hyvin. Pakkaa sekoittaa mun ruokavaliorajoitteet, joka rajaa mm. pavut ja kaalit sekä useimmat itämaiset mausteet kokonaan pois ruoanlaitosta. Linssit vaikuttaisivat sopivan, soijaa en ole vielä kokeillut. Pikkumammutti syö todella vaihtelevasti, joten sitä ei tarvitse ajatella rajoitteena. Sama ruoka voi tänään upota ja huomenna taas ei, tuntemattomat ovat taaperon tuumailut. Ihanalle miehelle en aina uskalla ehdottaa kaikkia ruokalöytöjäni, ainakaan heti, vaan totutan uusiin resepteihin ajatuksen tasolla pikku hiljaa. Olemme kuitenkin yhteistuumin tulleet siihen tulokseen, että kasviksia olisi tavalla tai toisella syötävä enemmän.

No, se tästä maailmanparantamisesta nyt tällä kertaa. Mä uskon, että jokainen meistä voi omassa elämässään ja omassa lähipiirissään tehdä muutoksia, jotka vaikuttaa maailman hyvinvointiin. Ihan pienin askelin, yksi asia kerrallaan!

Share

Pages