Tag: ahistus

Äiti on vähän tosi väsynyt. Aamusta asti on harmittanut kaikki. Keittiön maton alta kipitti muurahaisia (huimat 4 kpl, mutta varmaan niitä on sit lisääkin…), meinasin hävitä ekan Skip-Bo -erän (ja harmitti sit kun voitin ja ihanaa miestä vähän tais harmittaa kun se hävis), en ois jaksanut lähteä liikenteeseen vaikka oli sovittu puistopicnic. Ilmeisesti paloin vähän rasvauksesta […]

Huomaan taas putoavani siihen typerään tilaan, jossa kaikki stressaa ja ahdistaa. Tuntuu kuin olisin maailman surkein luuseri. Kurja ja kelvoton. Pinna palaa kun vauva kitisee, itkettää kun ihana mies sanoo jonkin muka-vitsikkään kommentin ötökkäpelostani. En jaksa pysähtyä nauttimaan elämän ihmeistä. En katselemaan maailmaa. Jäätelökioskia ei löydy mistään (ärsyttää!) ja joka asiasta on vain huolta. Pitäisi […]

Mullon sellai olo että… Kaikki on mun syytä. Joka helkkarin sota ja itku, kaikki tyynni vaan mun vikaa. Sekin kun vauva huutaa. Olen ihan huono äiti kun se vaan huutaa. Ja huono epätyttöystävä kun vonkaan seksiä. Kukaan ei voi ikinä rakastaa mua kun olen tämmöinen persenaama. Vaikka ulkonäössä ei silleen oo vikaa kylläkään. Mut luonteeltani. Vauva […]

On kamalaa koko ajan pelätä, että vauva herää tai itkee. En osaa lainkaan rentoutua. Tyttö nukahti mummolan terassille vaunuihin ja äiti istui ikkunassa kyttäämässä, liikahtaako vaunujen jalkapeite. Teki mieli sanoa kitaraa soittelevalle tytön sedälle ja pöytää kattaessa jutteleville mummolle ja papalle, että shhh olkaa nyt hiljaa jotta voin mennä pelastamaan mun maailman rakkaimman jos se […]

Milloinhan sitä oppisi antamaan itselleen anteeksi sen, ettei olekaan omien harhakuvitelmiensa täydellinen äiti, jonka lempeä ääni rauhoittaa vauvan sadasosasekunnissa. Äiti, joka haluaa imettää lastaan yksivuotiaaksi, koska imettäminen on niin ihanaa läheisyyttä, äiti, joka keskittyy joka hetki täysillä läsnäolemiseen, vauvan ihailemiseen, silittelyyn. Teen väärin vahingossa ja tarkoituksella, sanon ilkeästi ja ajattelen pahasti muista ihmisistä. Annanko itselleni anteeksi […]

Vauva huutaa masuvaivoja ja rauhoittuu vain rinnalle (eikä mun suihkutissit varmaankaan helpota sen oloa), ihana mies nukkuu selkä muhun päin tässä 120cm sängyssä (vauva on välissä), ikeasta ostettu klipsilamppu vilkkuu ja aamulla seitsemältä tulee taas kattoremonttimiehet.  Ihana mies on ihana vaikkei me seurustella, vaikka just nyt ärsyttää kun mun sohvapöytä on ihan sotkussa kun ei […]

Kaikki. Täytyy tähän väliin myöntää jotain: en tykkää vauvoista. En sitten yhtään. En ymmärrä niiden kieltä, tiedän vain, että vauvat tarvitsee syliä ja ruokaa ja rakkautta (kuten me kaikki pohjimmiltamme) mutten ymmärrä, missä järjestyksessä kulloinkin. Jokseenkin kuvaavaa on se, kun kerroin entisellä työpaikalla syksyllä vieraillessani raskaudesta. Eräs ihanista entisistä työkavereistani kysyi nauraen, onko tässä nyt se […]

Onpa seksikäs otsikko. Mutta olo on sellanen vyöryvää möhkälettä muistuttava. Samaan aikaan odotan malttamattomana, milloin synnytys käynnistyy, ja sit toisaalta en haluaisi luopua tästä raskaudesta millään. Vaikeaa. Mutta ilmeisesti on ihan normaalia panikoida ja pelätä ja stressata näillä viimeisillä viikoilla, etenkin esikoista odottaessa. Onhan? Lohduttaudun sillä, että luonto ja hormonit kyllä valmistaa koitokseen. Huomaan olevani […]

Havahduin just, että ihan liian harvoin kyselen kenenkään kuulumisia. Joskus joo, mutta alan olla kääntyneenä sisäänpäin, valmistaudun tulevaan synnytykseen ja vauva-arkeen. Toisaalta kuulumisten kysymiseen on helppo vastata ’ihan hyvää’ vaikka olo olisikin kurja. Tai niin mä ainakin tein lääkärissä eilen, ihan vahingossa. No, mitä sitten oikeasti kuuluu? Väsyttää. Öisin on kuuma tai kylmä, kyljen kääntäminen […]