Joulutohinaa…

Vauvan unirytmi on mennyt sekaisin. Pieni vaan valvoo ja valvoo pitkin yötä. No, saapahan kirjoitella listoja…

Jouluun on ihan tosi vähän aikaa! Tuntuu, että on vaan kiire koko ajan, vaikka sinänsä ei ole edes paljoa valmisteltavaa. Vietämme joulua vieraissa, joten huolehdittavaksi jää lähinnä lahjat ja omien tavaroiden pakkaaminen. Lahjoja ei juuri puutu, mutta paketointi on pahasti vaiheessa. 

Vauva on vieroittanut itsensä tutista. Viikkoon ei oo tutti kelvannut! Hän myös osaa tulla sohvalta/sängyltä jalat edellä alas, kiivetä avatulle sohvasängylle ja kovasti harjoittelee seisomista ilman tukea.

On tää vanhemmuus välillä rankkaa. Täystuho repii johtoja ja vanhempiensa hiuksia, kiukkuaa ja raivoaa, nauraa ja konttaa karkuun. Silti en vaihtais mihinkään. Ainakaan useimpina päivinä. Joinain päivinä (tai ehkä enemmänkin iltoina tai öinä) vaihtaisin vaikka skumppapullolliseen hetkeksi, mutta lopullisesti en. Äitiys on muuttanut mun sydäntä avoimeksi ja haavoittuvaisemmaksi, enkä vois kuvitellakaan luopuvani tuosta pikkutontusta päivää pidemmäksi aikaa. Ikävä tulee jo parissa tunnissa.

Nyt yritän näiden hajanaisten ajatusteni seasta päästä nukkumaan. Ihana mies otti touhuvauvan hetkeksi kanssaan iltatoimille, ehkä pieni sit ois valmis nukkumaan kans.

Rauhallista joulustressiä!