Mikä mammutti?

Hei jee, sain bannerin laitettua! Se ei oo hiano ja leveä mut parasta mihin nyt rajallisilla pädinkäyttötaidoillani pystyn! 🙂

Nuo kyseiset norsut, tai itse asiassa mammutit, on meillä lapsuudessa pelatusta Mama mammut -pelistä (osasyynsä tähän blogin nimen valintaan on varmasti myös pikkuhiljaa mammuttimaisemmaksi muuttuvalla mahalla). Siinä kullakin pelaajalla on omanväriset mammutit, ja tavoitteena on, että äitimammutti pääsisi oman, samanvärisen vauvamammuttinsa luo pelilaudan toiselle laidalle ja sit vielä vauva hännässään roikkuen takaisin. Pelissä on muistaakseni kaksi noppaa, joissa silmälukujen sijaan on väriläiskät. Ne kuvaavat mammuttien värejä. Pelaaja siirtää aina niitä mammutteja, joiden värit nopista saa, huolimatta siitä onko kyseeessä oma mammutti vaiko ei. Ja tietysti jos saa saman värin kumpaankin noppaan, niin sitä mammuttia siirretään kaksi askelta eteenpäin. Voittaja on se, jonka mammutti vauvoineen on ensimmäisenä takaisin suoran pelilaudan toisessa päässä. (Ei ollut tarkoitus kuvailla nyt tätä peliä tässä mutta no, näemmä vähän innostuin…) Meillä tosin myös ihan vaan leikittiin noilla puisilla pikkumammuteilla.

Kohtahan sitä saakin taas perehtyä lapsille suunnattujen pelien, kirjojen, elokuvien ja lelujen maailmaan. Oikeastaan odotan aika innolla sitä myös ammatillisesta/opintojen näkökulmasta. Luokanopettajaopiskelijana tämmöiset luonnollisestikin kiinnostaa, ja väkisinkin kaikkea katsoo enemmän tai vähemmän siltä kannalta, hyötyisikö siitä opetuksessa ja miten sen voisi integroida alakoulun oppiainesisältöihin. Alkuopetus on eniten omaa sydäntä lähellä, joten erityisesti eka-tokaluokkalaisten kirjat ja pelit aiheuttavat pakonomaista hiplailua kaupassa, kirpparilla tai messuilla. Ja ehkä opin katsomaan taaperovinkkelistäkin asioita, vauvahan ei erityisemmin peleistä piittaa. Mutta oih ja voih, odotan ensikirjojen ja vauvalelujen saamistakin kyllä!