Mihin katosi vuosi 2016?

2017. Uuden vuosiluvun kirjoittaminen tuntuu omituiselta. Vähän väärältäkin.

Kuvakalenteri tälle vuodelle on yhä tilaamatta. 2016 loppui salakavalasti kuin seinään, yhtäkkiä olikin vuosi 2017. Yritän käydä läpi viime vuoden kuvia sitä kalenteria varten. Ehkä voisi tilata kuvakirjankin. Olen päässyt huhtikuun alkuun. Ihania muistoja tulvahtelee, en voi uskoa, että mun vauvani on kasvanut taas vuoden aikana niin paljon! Ensimmäisiä askeleita, risteilytunnelmia, ekat kengät, ensimmäiset synttärijuhlat… Vuoteen on mahtunut paljon ensimmäisiä.

Mä oon ollut väsynyt, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Oon saanut ihanasta miehestä itselleni seurustelukumppanin. On ollut hyviä päiviä ja huonoja päiviä. Pikkumammutin ja ihanan miehen suhteen kehittymistä on ollut ihana seurata. Isi on tärkeä pienelle eikä kumpikaan osaisi varmasti kuvitella elämää ilman toista.

Tänä vuosi tuo toivottavasti tullessaan energiaa, rauhaa. Ruuanlaittointoa, käsitöitä, kirjoja. Maalausta, piirtämistä, askartelua, ulkoilua, laulamista, musiikkia, muskaria, uimista. Rakkautta. Tosi tosi tosi paljon rakkautta. <3

Suhteet Oma elämä Vanhemmuus