Kaksi yötä…

Sen verran on aikaa kerätä itsetunnon ja itseluottamuksen rippeet kasaan, muodostaa tietoverkkoja ja kerrata vielä viimeiset nippelitiedot. Kahden yön päästä pusken kohti uusia tuulia, teen pääsykokeen (toivottavasti paremmin kuin viimeksi, silloin kolme vuotta sitten) ja sen jälkeen voin huokaista helpotuksesta.

Viimeiset viisi-kuusi viikkoa ovat olleet henkisesti todella raskaita. Noin viikkoa ennen pääsykoemateriaalien julkistusta erosimme pikkumammutin isän kanssa. Sen lisäksi, että on pitänyt päntätä hullun lailla, on pitänyt myös totutella uudenlaiseen arkeen. Toisaalta siihen, että joutuu huolehtimaan entistä enemmän itse kaikesta mutta myös siihen, että yhtäkkiä talo onkin hiljainen joka toinen viikonloppu. Hyviä ja huonoja puolia, kuten kaikessa.

Tällä kertaa tulee toivottavasti vain hyväksymiskirje unelmien yliopistoon, eikä sitä raskaustestiplussaa lisähämmentämään! (No ehkäisy on onneksi kunnossa, hormonkierukka on hyvä! Mutta ehkäpä sen kolmen vuoden takaisen jälkeen en uskalla luottaa todennäköisyyksiin… :P)

Lupailen usein, että blogin hiljaiselo vähenee. Enpä taida tällä kertaa luvata, koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu!