Kuin olisi lauantai

Aurinko pilkistelee välillä pilvipeiton alta, makaan vauvan kanssa levitetyllä vuodesohvalla ja vuoroin imetän, vuoroin höpötän. Vauva on yllättävän hyväntuulinen, vaikka eilinen rotavirus-rokote onkin aiheuttanut tavallista enemmän piereskelyä ja masun kipristelyä. Syön irtokarkkeja, välillä luen kirjaa, välillä otan kuvia vauvasta ja joinain hetkinä vain ihailen tätä maailman rakkainta.

Ihana mies toi aamiaisleipiä ja luki aamusadun (luetaan yleensä iltaisin kirjaa toisillemme, mutta tänä aamuna kaipasin jatkoa tarinaan), puuhailee omiaan keittiössä. Tuntuu pysähtyneeltä, tänään ei ole kiire. Iltapäivällä lähdetään kävellen kauppaan ja illemmalla tehdään ruokaa. Nautitaan vain tästä meidän pienestä perheestä, jonka toimivuutta jotkut tuttavat tuntuvat kyseenalaistavan. Meille tämä on hyvä näin.

Jutellaan pöydän yli, kysellään, miltä toisesta tuntuu juuri nyt. Vauva hymyilee unissaan, herää varmaan kohta pikku-uniltaan. Sillä on päällä mun kesällä ostama leijonabody ja miehen vanhat hedelmäpotkarit. Hymyilyttää ihan itseäkin.

Uskomatonta, että on vasta torstai.