Kanniskellen, osa 1

Raskaana ollessa pohdiskelin, mitkä tavarat olisivat tarpeen vauva-arjessa. Enpä arvannut, että rankingin kärkipäähän osuisi kantoliina. Liinailu on mun mielestä ihanan ”hippiä” ja sikakätevää, kun sylihiiri ei rauhoitu muualle ja jotain pitäis saada tehtyäkin. Liinalla tai kantorepulla (huom! kantoreppu ja rintareppu ovat kaksi eri asiaa) kantaminen on ergonomista sekä lapselle että kantajalle. Ja kantaa voi periaatteessa vastasyntyneestä niin pitkään kuin vain jaksaa! Kantovälineiden ominaisuudet toki hieman vaihtelevat, eikä kaikilla välineillä voi kantaa kaikenikäisiä, mutta noin periaatteessa.

Kirjoitan kantoliinailusta varmasti myöhemmin lisää, mutta aloitan nyt parilla jutulla. Tarkoitus ei ole niinkään koota tietopakettia, enemmänkin kertoa omista kokemuksista.

Ensikosketukseni liinailuun oon saanut jo varhain. Muistan lapsuudesta, että eräällä naapurin rouvalla oli liina. Se oli… outoa. Vauvoja kuuluu työntää vaunuissa, eikös? Naapurin rouva oli tykästynyt liinoihin, ja muistikuvieni mukaan hänellä oli parikin erilaista.

Sain raskausaikana trikoisen liinan tuttavaltani, ja sillä me pitkään kannettiinkin. Aivan järjettömän hiostava vaan näin lämpimillä keleillä! Ja kaipailin jo sidontoihin vaihtelua. Trikooliinalla oli kuitenkin hyvä aloittaa ja ottaa tuntumaa. Kokeilla, pitääkö itse kantamisesta ja tykkääkö vauva olla kannettavana. Useimmat vauvat kyllä tykkävät.

Trikooliinassa

Sittemmin joukkoon on liittynyt kolme muutakin liinaa ja yksi reppu. Esittelen niitä joskus pidemmästi.

Netistä löytyy valtavasti tietoa kantamisesta. Suomenkielisistä sivustoista arkistona toimiva kantoliinakanava on hyvin koottu. Myös Kantoliinayhdistyksen nettisivuja kannattaa vilkaista. Sieltä löytyy mm. kantovälinelainaamoiden ja -tukihenkilöiden yhteystietoja. Englanninkielisistä Wrap You in Love on oma suosikkini, sieltä löytyy paljon sidontaohjevideoita.

Tukihenkilö tai joku muu kokeneempi kantaja onkin hyvä pyytää alkuun mukaan harjoittelemaan. Toki sidontaohjeilla ja videotutoriaaleilla pääsee alkuun, mutta kokeneemman avustus tuo lisää turvaa ja varmuutta hommaan. Samoin jos liinaan investointi epäilyttää, voi kantovälinelainaamosta vuokrata liinan tai kantorepun kokeiluun.

Manduca (kantoreppu)

Liinat voi karkeasti jakaa kahteen kategoriaan: trikooliinat vs. kudotut liinat. Tämä on toki kovin kapeakatseinen jako, mutta ehkä yleisimmillään liinat jaetaan näihin kahteen yläkategoriaan. Trikoisen liinan hyviin puoliin lukeutuu se, että siinä sidonta kiristellään päälle ennen vauvan kyytiin nostamista. Mulle se toi varmuutta – tiesin, että sidonta on valmis ja solmussa, enkä vahingossakaan voi tipauttaa vauvaa liinaa kiristäessä. Miinuspuoliin lukeutuu se, ettei trikooliinalle ole kuin yksi suositeltu sidonta, eikä liina toisaalta ole kovin pitkäikäinen – noin kahdeksankiloisena vauva alkaa olla himpun verran liian painava perustrikooliinaan. 

Kudotuista kantoliinoista sen sijaan löytyy jos jonkinlaista – suosittelen perehtymään joko googlaillen tai kantovälinelainaamoa konsultoiden näihin loputtomiin mahdollisuuksiin! Eri pituisia ja eri matskua olevia liinoja on vaikka millä mitalla! Meillä on puuvillainen Babyidean rengasliina, niin ikää puuvillainen EllaRoon pitkä liina (”virallisten” liinamittojen mukaan kokojen 6 ja 7 välissä) sekä puuvilla-pellavainen Didymoksen lyhäri eli kokoa 2 oleva liina.

Kudottu EllaRoon liina junakäytössä

Meillä liinalle on ollut monenlaisissa tilanteissa käyttöä. Pyykkejä ripustaessa, kirkossa, junassa, kyläillessä, jääkiekkoa katsellessa, ravintolassa, kaupassa… Viimeksi eilen tyttö päätti kauppareissulla vetästä vaunuraivarit, mukana ollut rengasliina pelasti reissun!

Kokemukseni liinoista on toki kovin lyhyt vielä, mutta pikkuhiljaa taidot kasvavat. Huomaan viettäväni aikaa sidontatutoriaaleja katsellen, kantovälinekirppistä selaillen ja eri liinoja kuolaten. Budjetti on niin rajallinen, että toistaiseksi olen ostanut halvempia liinoja. Pyrin kuitenkin googlaamaan niitä vähän etukäteen – liinojen ominaisuuksissa on eroja. Kovin hifistelijä en silti ole.

Mikä sitten on paras liina? Olen kuullut sanottavan, että paras liina on se, joka kulkee tarvittaessa mukana. Liinailua aloittaville suosittelen myös vähän väriin ja kuosiin panostamista – itselle nättiä liinaa tulee käytettyä todennäköisemmin! Vaikka olenkin näissä asioissa vielä noviisi, vastailen mielelläni mahdollisiin kysymyksiin! Voin tarvittaessa koettaa kysellä joltakulta kokeneemmalta myös, mikäli omat tiedot eivät riitä vastaamaan. Toivottavasti joku saisi tästä nyt kipinän tai tukea kantoliinailutaipaleen aloittamiseen!

Rengasliina pelasti kauppareissun