Mukakiire
Tiiättekö sen salakavalasti elämään hiipivän kiusaajan, joka täyttää kalenterit ja napsaisee vuorokaudesta pari tuntia omaan taskuun? Kiire on mun mielestä kamala sana ja kamala asia. Mulla tuntuu olevan koko ajan mukakiire, ihan kuin pitäisi tehdä jotain, ehtiä enemmän, suorittaa ja aikatauluttaa elämää. Kiireen tuntu jäytää elämää, mä en ainakaan saa kiireessä mitään oikeasti aikaan. Pahinta on, että kiireessä jää omat ja toisen tunteet huomioimatta. Sanoista ei kuulekaan sävyjä, jos on koko ajan kiire elää, tehdä, touhottaa. Sellainen olo mulla on.
Vaikka eihän mulla oikesti ole kiire mihinkään! Oma pää se vaan kehittelee sitä mukakiirettä. Okei joo, joskus on oikeasti kiire bussiin kun on kiire neuvolaan tai on kiire kauppaan kun se menee pian kiinni. Mutta eihän mulla oikeasti ole elämässä juuri mitään aikaavievää. On vauva jota hoitaa, mutta ei vauvalla ole kiire säntäillä tai saada asioita tehdyksi. Korkeintaan sillä on yhtäkkiä kova nälkä tai jokin muu harmitus. Se mukakiire on mun korvien välissä ja vaikuttaa jokapäiväiseen elämään.
Esimerkiksi: olen niin kiireinen, etten ole ehtinyt päivittää blogia. Olen niin kiireinen, etten ehdi viedä tyttöä katsomaan isoisovanhempiaan. Olen niin kiireinen, etten ehdi siivota ja milloin mitäkin. Oikeasti tuohon ensimmäiseen ja viimeiseen pitäisi sanoa: olen niin vauvan lumoissa, etten viitsi käyttää aikaani blogin päivittämiseen tai siivoamiseen. Ja keskimmäinen mainitsemani asia vaatisi oikeasti vain viitseliäisyyttä, isoisovanhemmat asuvat alle 80 km päässä, jos aamulla lähtis niin illaksi olis jo kotona.
Lakkaan siis syyttämästä mukakiirettä omasta laiskuudestani tai siitä, että priorisoin asiat nyt toisin enkä stressaa siivoamista tms. Aion tästä lähin hidastaa, jarruttaa, lakata tekemästä turhanpäiväisiä suorituslistoja, tyhjentää kalenteria. Haluan nähdä pieniä onnelliseksitekeviä asioita, nuuhkia vauvan varpaita ja lakata stressaamasta ja murehtimasta tekemättömiä asioita (kuten siivousta). Pysähdyn kuuntelemaan, mitä asiaa toisella on. Aion löytää aikaa keskustelulle, asioiden jakamiselle, yhdessä tekemiselle ja ihan vaan olemiselle. Mulla ei oo mihinkään kiire, elämä on tässä ja preesens ja just hyvä näin!
Espoolaisella taiteilijalla on sanoma hallussa!