Yöhulinaa

Meillä ei enää nukuta öisin. Ainakaan kovin hyvin.

Tiedän järjellä, että kyseessä on ihan tyypillinen motoriikan ja aivojen kehitykseen liittyvä juttu, uudet taidot valvottavat. Maailma on myös niin mielenkiintoinen, ettei nukkumaan maltettaisi millään. Eilen lähdin puoli kymmenen aikaan illalla nukuttamaan vauvaa vaunuihin ulos, kun en vaan jaksanut sitä väsymyshuutoa.

Järki sanoo: ”kuuluu ikään, menee ohi, tää on vaan vaihe.”

Tunne sanoo: ”Jumankekkula vauva nyt olisit jo hiljaa, miksi vihaat mua näin paljon?!”

Aamulla tyttö oppi kääntymään selältä vatsalleen. Selittää muutaman viime yön levottoman hyörimisen.

Pieni oli niin kiinnostunut lehdestä, että piti ihan kääntyä!