Kasvaako äiti-identiteettiin?

Siinäpä se. Kasvaako äitiyteen? Luulisi että joo, mutta välillä iskee hormonimyrskyepävarmuus. Entä jos minusta ei tulekaan hyvää äitiä?

Jotenkin sitä tällai lapsettomana kuvittelee itelleen kaikkia hienoja kasvatusperiaatteita, nähtäväksi jää, saanko toteutettua niitä. Tai onko edes tarpeen. Eli ehkä sitä muuttuu äidiksi pikkuhiljaa. Sen tiedän, että kireä ja kiukkuinen en tahtoisi olla. Nämä raskauden mukanaantuomat äärettömät hormoniv*tutukset ja ärrinmurrin-päivät ovat olleet raskaita kestää. Itkettää kun tiuskin mutta jokin kiukkuaalto sisässä vain herää, jos aamulla leipä onkin loppu ja itsellä on huono olo. Niin että anteeks!

Muutto ei muuten edisty. Yhtään. No, käyn huomenna ostamassa muuttolaatikoita. Ja aloitin jo vaatteiden läpikäynnin. Yllättävän paljon löytyy vaatetta, jota ei tule käyttäneeksi ja joka joutaa kokonaan pois. Toisaalta on myös vaatteita, jotka pitää laittaa syrjään hetkeksi nyt, kun muutun supermammutiksi mahan kasvaessa. (Se muuten kasvaa! Ja tissitkin kasvaa, ajattelin jo että nuo omat megameijerit on riittävän isot vaan ei! Härregyyd!)