Aamupäivä

Onnen hetki – kun makaa päikkäreillä, monen huonosti nukutun yön jälkeen, saman peiton alla. Toinen kiemurtaa, hamuilee välillä rintaa, kynsi raapaisee. Nuuhkin vauvaa. Miten kukaan voikaan tuoksua noin hyvältä?

Sälekaihtimet on kiinni, huoneessa on hämärää. Olohuoneeseen tulviva valo näkyy avonaisesta makuuhuoneen ovesta, mutta me ollaan nyt täällä hämärässä, kahdestaan. 

Hän tuhisee tissiä vasten, mun varpaita paleltaa peiton allakin. Laitan suuhuni salmiakin, pussaan vauvan päälakea ja suljen silmät. Viimeisenä kuiskaan:

”Mä rakastan sua.”