Arjen harmaata

Pienimmäinen parani onneksi äkkiä ja me vanhemmat säästyimme pöntön halailulta. Tiistaina oli vielä aika väsypäivä, mutta sittemmin tyttö on touhottanut entiseen tapaansa.

Ihanalla miehellä on aika paljon stressiä, se heijastuu kommunikaatioomme. Ollaan ärtyneitä eikä muisteta puhua ajoissa. Mulla on ollut verkkokurssin viimeinen viikko käynnissä. Tulevana maanantaina pitää vielä palauttaa arvio omasta työskentelystä, sit on yks vaihe taas ohi. Kouluhommien vääntäminen on ollut raskasta, kun ei oo ollut oikein vapaa-aikaa tai sellaista lepoaikaa, jolloin olisin voinut keskittyä johonkin kivaan. Aionkin tänään ostaa jotain superherkkujäätelöä itselleni. Ihana mies harrastaa illalla, joten ollaan lapsen kanssa kaksin.

Hämärä ja aikainen pimeä tekee tällä hetkellä arjesta aika tukalaa. Ei tee mieli mennä ulos, kun tietää, että ovella tervehtii hyytävä puhuri. Kosteus tunkeutuu luihin ja ytimiin. Tekisi mieli vain käpertyä saunan nurkkaan tai takan ääreen. Paitsi ettei ole takkaa.

Lähestyvä joulukaan ei innosta. Joulutauti meni jo ohi – huomaan palaavani tutun joulunegistelyn pariin. Pitäisi päättää, miten vietetään joulua. Ihanan miehen vanhemmilla pitää käydä, mä haluaisin mennä mun äidin luo, toisaalta isä odottaisi isovanhemmille maalle. Mikään ei oikein tunnu hyvältä. Ei edes ajatus joulusta vain oman pienen perheen kesken. Oon vähän turhan stressaantunut jaksaakseni innostua.

Tulisipa edes lunta tuomaan vähän valoa tähän sietämättömään pimeyteen!