Ihan kasassa

Joo. Ei oo poksahdettu ei. Tässä voi vielä mennä viikkotolkulla… Onneks ei liiemmin tuu soittoja tai viestejä, joiden pääasiallinen sisältö ois ”jokojokojoko??!” ihanniinku en kertois sit kun vauva on syntynyt. Tai niinku mun äiti ei sitä kaikille toitottais. Voi jestas.

Pikkuhiljaa saisi kyllä tulla. Kasassa ollaan mut kaipaan mun kroppaa takas!! Olin tunnin kävelyllä, normaalisti siihen ois mennyt reilu puoli tuntia. Tuloksena ei supistuksia tai muutakaan outoa, ainoastaan aivan järjettömät kivut lonkissa ja alaselässä. Mut oli kivaa jaksaa ulkoilla vaikka oli liukasta ja siihen aikaan jo pimeää, kiitosta vaan mun doulalle, joka lähti koiransa kanssa mua ulkoiluttamaan!

Päivän muita puuhia: neuvolapsykologi (tehtiin synnytysrentoutus), pikainen lastenkirppiskierros (en vilkaissutkaan vaatteisiin, bongailin kaikennäkösii muita mahdollisesti ehkä tarvittavia juttuja ja ostin kirahvipehmolelun), Tokmanni (parhaita tokmannipikkareita ei ollut mun koossa, melkein itketti), Prisma ja kotona tuttipullojen ja rintapumpun keittelyä. Silleen valmiiks.

Muutoinki kaikki alkaa olla valmista näiden vauvajuttujen suhteen. Yritän rentoutua ja aatella, että tyyppi tulee kun on valmis. Mut silti jotenkin vaistomaisesti öisin kun käännän kylkeä tai nousen vessaan ni kuulostelen, valunko lapsivettä. Neuvolapsykologilta lähdettyäni oikeesti aattelin itse asiassa, että lorahti, mutta ei sentäs. Tai mistä minä tiedän, mutta ei ollu housut märät kotiin tullessa, eikä muutenkaan kumma olo. Eikä mitään ainakaan enempää oo tullut.

Mut oon päättänyt nyt nauttia näistä viimeisistä päivistä ja viikoista! Otan kuvia masupallosta ja mietin: ”tää voi ny olla se viimeinen kuva!” Ja sit lähettelen niitä kavereille, sensuroituna tai sensuroimattomana. Sellast!