Kuinka hän kasvaakaan!
Tää lapsi on kaikessa ärsyttävyydessäänkin vaan niin ihana. Pieni kasvaa niin kovin äkkiä, enkä voi uskoa, että vuosi sitten kärvistelin liitoskipujen ja ikuisuudelta tuntuvan odotuksen kanssa tietämättä edes, kumpaa sukupuolta vauva on. Kohta se jo täyttää vuoden!
E:n persoonallisuus ja huumorintaju alkavat näkyä entistä selvemmin. Hän nauraa tietyille leikeille yhä uudestaan ja nauttii suunnattomasti esimerkiksi ilmaan heittelystä. Omatoimisuus ja oma tahto puskevat yhä vahvemmin esiin. Vauvauinnissa hän sukelsi itse altaan reunalta istumasta, me vain otimme kopin. Tänään suihkusta tultuani sain vaihdettua hänelle yökkärin, hetken päästä se oli jo märkä, kun tyyppi oli konttaillut suihkutilaan. Suihkussa käyminen onkin pikkumammutin suosikkipuuhaa! Hän myös haluaa olla kaikissa askareissa mukana: kun pesen hampaita, hän pesee hampaita omalla hammasharjallaan. Ruokaa laitettaessa hän istuskelee keittiön lattialla kolistelemassa kippojaan. Kun täytän pyykkikonetta, hän vetelee pyykit ulos sieltä. (Sitten hämään jollain Tosi Upealla Jutulla, tungen pyykit äkkiä koneeseen, laitan luukun kiinni ja pistän pesuohjelman päälle.)
On mukava seurata, kuinka tuo pieni ihminen kasvaa ja kehittyy. Ei mene kauaa, kun hän jo kävelee. Tänäänkin typy jumppaili kyykkyyn ja ylös ilman tukea. Melkein otti askeleenkin, muttei sitten ihan uskaltanut.
Pelkään, etten väsymykseltäni muista aina nauttia näistä hetkistä. Hän on minun ensimmäiseni, ensimmäistä kertaa koen kaiken tämän äitiyteen liittyvän, ensimmäistä kertaa saan nähdä lapseni kasvavan. Totta kai mahdollisten seuraavienkin lasten kanssa nämä kehitysvaiheet ovat tärkeitä, mutta ensimmäistä kertaa ei koskaan saa takaisin. Mietin monesti, kuinka elämä ei enää ikinä ole samanlaista kuin nyt. Vaikka joskus eläisinkin taas vauvavuotta, on E aina kuvioissa mukana. Tällainen yhdelle lapselle huomion jakaminen ei tule toistumaan.
Lepään aina kun voin ja yritän tehdä päivittäin jotain yksin, jotta jaksaisin paremmin olla läsnä pikkumammutilleni. Tämä vieressäni koala-yökkärissä tuhiseva hömppäliini on pieni rakkauteni ja hän ansaitsee hyvinvoivan äidin. ♡