Mitä rakastan?

Vauvaa, tietysti. Ihanaa miestä (niin paljon että sydämeen sattuu) ja vielä vauvaa vähän lisää. Meidän omaa pientä perhettä.

Rakastan tuoreiden mansikoiden tuoksua, tähdenlentoöitä, hyvää cavaa ystävän seurassa. Euroviisuja, jäätelöä auringonpaisteessa, kevätfiilistä.

Rakastan laulamista ja nauramista, ilon kuplintaa sisällä. Meren rannalla seisoskelua, aaltojen kohinaa ja viileänä iholla kutittelevaa suolaista tuulta. Laiturin natinaa, saunan jälkeistä lämpöä, raukeutta. Auringonnousuja ja -laskuja.

Hetkiä kun vauva nukkuu ja saan vain katsella häntä. Rakastan vauvakoivun vihreää eli juuri sitä väriä, jota koivuista puskee juuri nyt. Vappupalloja, kysymysleikkiä, aliasta, muita lautapelejä, korttipelejä, yhdessäoloa.

Rakastan hämyisiä syysiltoja, kynttilöiden rauhaa, hyviä kirjoja ja niihin uppoutumista. Bussipysäkillä istumista, autoseikkailuja, musiikkielämyksiä.

Rakastan innostumista, uusia asioita, haasteita. Jutteluhetkiä, luottamusta, kirjeitä, hiljaisuutta. Sitä, kun joku paijaa.

Rakastan elämää. Sen kipujakin. Näin on hyvä.