Mökkeilytunnelmia
Sillä aikaa, kun oltiin mökillä netin ulottumattomissa, tapahtui maailmalla kaikenlaista. Nizzassa ja Turkissa vähän vaarallisempia ja surkeampia juttuja, Suomessa isoimpana Pokémon GO -pelin julkaisu. Ihana mies oli itselleen ladannut kiertotietä jo aiemmin. Kun päästiin kotimatkalle, pääsin minäkin fiilistelemään ja aloittelemaan pelaamista. Tämähän ihan oikeasti motivoi liikkumaan! Olen ollut kouluiän kynnyksellä, kun Pokémon-tv-sarja alkoi Suomessa, joten paluu lapsuuden fiilistelyihin on taattu. Vielä kun Bulbasaurin saisi napattua… Nojoo, ei siitä sen enempää, jokainen some-tuutti on taivahan täynnä Pokémonia, minä en omalta osaltani lisää sitä tämän enempää.
Taapero oppi mökillä kaikenlaista. Mökki sijaitsee aivan junaradan vieressä ja isänsä opettikin heti ensimmäisenä päivänä, että junille kuuluu vilkuttaa. Aina, kun mökin ohi siis pyyhälsi juna, vilkutti Pikkumammutti ja huudahti melko liikuttavasti: ”heippa!”
Pienin oppi myös uusia sanoja: ”huttu” (hyttynen) ja ”karpa” (kärpänen) taisivat tehdä kaupunkilaistyttöön suuren vaikutuksen. Vaikka onhan täälläkin niitä öttiäisiä, ei me missään edes semi-steriilissä keskustaympäristössä eletä.
Mummon ja papan seura oli pienelle kovin tärkeää ja isovanhempia ikävöitiinkin monta iltaa. Uiminen ja mustikoiden poimiminen taisi olla myös kivaa. Reissueväistä suosikkeja olivat suolakeksit ja rusinat. Rusinoita meillä onkin ollut eväinä melko harvoin. Nyt niiden voimalla pieni jaksoi istua takapenkillä koko pitkän matkan yksin, kun äiti ei mahtunut viereen. Ihana mies osti itselleen alennusmyynnistä riippumaton ja riippumattotelineen. Niitä varten piti kaataa yksi takapenkki, joten takana olisi ollut melko ahtaat oltavat.
Itse opin tykkäämään kantarellikastikkeesta (minä, vannoutunut sienienvihaaja siis!), pulahdin kummivanhempieni mökkirannassa kummityttöni kannustamana uimaan ja poimin noin pari litraa mustikoita, joista osa syötiin heti ja osa pakastettiin. En vieläkään tykkää öttiäisistä, pelkäänkin niitä vähän, mutta jonkinlainen haikeus ja ikävä jäi silti. Tiedän, että paikka on ihanalle miehelle tärkeä. Se tekee siitä mullekin tärkeän.
