Lapseni kasvoi vaivihkaa yksivuotiaaksi. Eilinen meni niin kyynelehtiessä (ja kuumeista pikkumammuttia hoitaessa), etten edes tänne muistanut iloita merkkipaalusta.

Yksivuotias pikkumammutti on empaattinen, utelias, harkitsevainen ja iloinen. Hän halii ja pusuttelee paljon. Rakastaa rakentaa palikoista tornia, lukee kirjoja mielellään ja on hurja vesipeto!

Vuoden vanha mama (tai siis 22-vuotias, mutta takana yksi vuosi äitiyttä) on aiempaan verrattuna itsevarmempi. Osaa ottaa rennommin, vaikka stressaa lyhyttäkin pikkumammutista erossaoloa jo etukäteen. Vapaa-ajallaan mama-mammutti neuloo, käy pitkässä suihkussa tai pötköttää peiton alla.

Koko perhe käy yhdessä vauvauinnissa. Myös kirjojen lukeminen kuuluu koko perheen yhteisiin juttuihin.

Pikkumammutti on kasvanut hurjasti, mutta niin ollaan me vanhemmatkin! Ihana mies on vastuuntuntoinen isä. Heillä on pikkumammutin kanssa omia, yhteisiä leikkejä. Minä saan lepäillä ja toisinaan touhuilla omiani, ihana mies leikkii mielellään pikkumammutin kanssa. Heillä on ihana side toisiinsa. Kaikenkaikkiaan tämä perhe toimii hyvin. Uskomatonta, että me olemme olleet perhe jo kokonaisen vuoden. Ihanampaa perhettä en osaisi toivoa!