Just nyt ei riitä voimat mihinkään ylimääräiseen. Oon luvannut ihanalle miehelle, että tyhjennän tiskikoneen, mutta saa nähdä. Väsyttää aivan liikaa.

Vauva nukkuu huonosti päivällä ja huonosti yöllä. Ei auta puurot eikä vaunuttelut, kun aivot käskee harjoitella konttaamista, kiipeilyä ja karjumista. Viime yönä lähdin puoli neljältä ulos nukuttamaan lasta, kun en jaksanut sitä huutoa. Nyyhkien ravasin kotikatua edestakaisin, kunnes pikkumammutti nukahti. Oli pissahätä, joten äkkiä kotiin. Tuskin sain ovea perässäni kiinni kun itku alkoi jälleen. Tällä kertaa itkettiin molemmat. Ihana mies nousi sängystä auttamaan, riisui vauvan ja piteli mua sängyssä tiukasti vieressään.

Kyllä tästä selviää, joohan? Haluaisin katsella syksyn värejä iloiten, mutten jaksa. Muisti pätkii, pään tuntuu täyttävän harmaa puuro. Haluaisin olla parempi äiti (=sellainen, joka ei tiuski vauvalle tai ihanalle miehelle tai kenelle tahansa vastaantulijalle), mutta en mä nyt pysty.

Keskityn selviämiseen.