Oltiin eilen tytön kanssa matkalla Tampereelle tapaamaan ystäviä ja vauvoja. Juna oli aivan sairaan täynnä – laskin parhaimmillaan yhdeksät vaunut/lastenrattaat.

Viereisellä paikalla istui äiti vaunujensa kanssa. Ruvettiin juttelemaan, hänen pieni poikansa oli melko tarkalleen kaksi viikkoa tyttöstäni nuorempi. Oli hurjan mukavaa saada matkaseuraa, joku aikuinen jonka kanssa jutella!

Jossain kohtaa vierustoverini kysyi, kirjoitanko blogia, näytän niin tutulta. Ajattelin, että hän sekoittaa minut johonkuhun toiseen (koska eihän mun blogia oikeasti lue kukaan), mutta ihan oikeassa hän oli. Lisäksi kävi ilmi, että hän onkin kanssabloggaaja. Papris, kiitos seurasta! Teit matkastamme huomattavasti sujuvamman!

Päivä Tampereella oli kiva, kantoliinakokoelma kasvoi taas parilla liinalla, joista toinen oli unelmapehmeä Natibabyn turkoosi puuvilla-bambuliina. Kohta pitää ruveta jo myymään edellisiä liinoja pois tieltä. Tää hurahdus on aika vakava!