Laahustava mammutti

Tää mammutti kärsii kroonisesta puoliväliväsymyksestä (nyt siis 21+3) ja siitä, että läppäristä puuttuu näppäimiä. Esim. z, sillä nyt ei niin ois väliä mut a ja m on vähän useammin käytössä… Pädillä näpyttely on hidasta ja turhauttavaa, kun kuvien lisääminen on työn ja tuskan takana. Hohhoijaa, kirjoittamisen ajattelukin jo väsyttää näissä puitteissa!

Pikkumammutilla on mahassa kaikki hyvin. Jalkoja on kaksi ja napanuoran verisuonia kolme, ja muutenkin rakenteet kohdillaan. Kädet pysyivät naaman edessä (en oo oikeesti hei niin nolo!!) ja kantapää jalkoväliä peittelemässä. Ei sen niin väliä, pääasia että kaikki hyvin! Liikkeitä on viime päivinä tuntunut enemmän kuin tähän mennessä yhteensä. Tosi hämmentynyt fiilis, se tekee tästä ihan hirmuisen paljon todellisempaa! Eikä, mulle tulee ihan oikee vauva! Vähän jännitän sitä että noi liikkeet voimistuu, nyt jo säpsähdän välillä kun tulee potku tai tunnen kuperkeikan. Mitä se onkaan sitten loppuraskaudessa..!

Väsymyksen lisäksi (tai sivutuotteena) on liikkuminen hidastunut. Olo on jatkuvasti kuin laahustavalla mammutilla tai ajelehtivalla valaalla, vaikka vatsan kasvu onkin pysynyt maltillisena. Joskus tuntuu, että näytän lähinnä lihavalta, eikä kukaan oo vielä ulkonäön perusteella arvannut, että paksunahan tässä ollaan. Päin vastoin yksi kaveri on jopa vitsaillut ”jouluvauvasta” ja sanoi perään, että toivottavasti ei sentään. Oli pokassa ptelemistä. Ajattelin hiljaa että juu, toivottavasti ei tuu jouluvauvaa mutta pari kuukautta myöhemmin saa kyllä tulla… 😉

Eilen falskasi ekaa kertaa rinnat. Kroppa alkaa siis valmistautua tehtäväänsä meijerinä. Kiva. Joku voisi vielä taikoa vähän poweria reisilihaksiin, jumppasin eilen ja meni reidet ihan hapoille. Tosin oisin voinut kai ottaa vähän rauhallisemmin, jumppailun tuloksena kun oli ikäviä harjoitussupistuksia. Mutten malttanut olla vähän treenaamatta juurikin reisiä, oon jo valmiiksi (vähän ehkä turhankin) innoissani neljän kuukauden päässä siintävästä synnytyksestä ja haluan fyysisesti valmistaa kehoani siihen hyvissä ajoin. Oonko ihan pimee?

image.jpg

parin viikon takainen tosi hieno sovituskoppikuva. Maha ei oo oikeesti noin pallo…

Suhteet Oma elämä Liikunta

Mikä mammutti?

Hei jee, sain bannerin laitettua! Se ei oo hiano ja leveä mut parasta mihin nyt rajallisilla pädinkäyttötaidoillani pystyn! 🙂

Nuo kyseiset norsut, tai itse asiassa mammutit, on meillä lapsuudessa pelatusta Mama mammut -pelistä (osasyynsä tähän blogin nimen valintaan on varmasti myös pikkuhiljaa mammuttimaisemmaksi muuttuvalla mahalla). Siinä kullakin pelaajalla on omanväriset mammutit, ja tavoitteena on, että äitimammutti pääsisi oman, samanvärisen vauvamammuttinsa luo pelilaudan toiselle laidalle ja sit vielä vauva hännässään roikkuen takaisin. Pelissä on muistaakseni kaksi noppaa, joissa silmälukujen sijaan on väriläiskät. Ne kuvaavat mammuttien värejä. Pelaaja siirtää aina niitä mammutteja, joiden värit nopista saa, huolimatta siitä onko kyseeessä oma mammutti vaiko ei. Ja tietysti jos saa saman värin kumpaankin noppaan, niin sitä mammuttia siirretään kaksi askelta eteenpäin. Voittaja on se, jonka mammutti vauvoineen on ensimmäisenä takaisin suoran pelilaudan toisessa päässä. (Ei ollut tarkoitus kuvailla nyt tätä peliä tässä mutta no, näemmä vähän innostuin…) Meillä tosin myös ihan vaan leikittiin noilla puisilla pikkumammuteilla.

Kohtahan sitä saakin taas perehtyä lapsille suunnattujen pelien, kirjojen, elokuvien ja lelujen maailmaan. Oikeastaan odotan aika innolla sitä myös ammatillisesta/opintojen näkökulmasta. Luokanopettajaopiskelijana tämmöiset luonnollisestikin kiinnostaa, ja väkisinkin kaikkea katsoo enemmän tai vähemmän siltä kannalta, hyötyisikö siitä opetuksessa ja miten sen voisi integroida alakoulun oppiainesisältöihin. Alkuopetus on eniten omaa sydäntä lähellä, joten erityisesti eka-tokaluokkalaisten kirjat ja pelit aiheuttavat pakonomaista hiplailua kaupassa, kirpparilla tai messuilla. Ja ehkä opin katsomaan taaperovinkkelistäkin asioita, vauvahan ei erityisemmin peleistä piittaa. Mutta oih ja voih, odotan ensikirjojen ja vauvalelujen saamistakin kyllä!

Suhteet Oma elämä Suosittelen Opiskelu