Sosiaaliset ympyrät

Sosiaaliset verkostoni (eli ihmiset joita näen tai ajattelen säännöllisesti) satunnaisessa järjestyksessä:

• Ihana mies ja pikkumammutti
• äitini, pikkusiskoni, isäni, isovanhempani, kummivanhempani, ihanan miehen porukat
• muutama hyvä ystävä ajalta ennen äitiyttä
• pari kaveria, joihin olen tutustunut äidiksi tulon jälkeen
• pikkumammutin lasketun ajan mukaan syntynyt fb-ryhmä
• liuta ihania kantoliinaihmisiä, joiden kanssa lähinnä facebookkaillaan mutta joskus myös nähdään livenä
• yksi entinen työkaveri ja toivottavasti tuleva kollega
• hörhöhippeileviä mammafoorumilaisia
• seinänaapurissa asuva pikkusiskoni kaveri puolisoineen

Pikkumammutin sosiaaliset verkostot:

• äiti ja isi
• mummi, mummo, pappa, tätä, täti, A, S, kummitäti (ja loputkin kummit)
• (mummin) hauvat
• muskarikaverit
• uimakaverit
• äiti-lapsiryhmän kaverit
• mun kummityttöni S
• ihanan miehen pikkuserkku E
• ystävä N
• kilpikonna nimeltä Hermanni

Tärkeitä asioita nää sosiaaliset suhteet. En ole kovinkaan paljoa jaksanut käydä vauvatapaamisissa tai perhekerhoissa, meille riittää omat pienet ympyrät. On päiviä, jolloin ei tavata muita lapsia ja meillä on tainnut olla pikkumammutin lapsikaveri vanhempansa kanssa kylässä tasan yhden kerran (joulukuun alussa, sitä muistellaan vieläkin), mutta tämä on meille sopiva tahti. Pikkumammutti on luonteeltaan hitaasti lämpiävä, kotioloissa rasavilli mutta esimerkiksi tänään muskarissa (jossa ollaan käyty koko syksy, nyt oli joulutaukoa 6 viikkoa) ripustautui muhun kiinni eikä halunnut tehdä juuri mitään muuta kuin olla sylissä. Ensimmäisten muskarikertojen jälkeen oltiin ihan varmoja, että lopetetaan kun ei tuo lapsi viihdy, mutta niin se sit vain kotimatkalla lauleskeli muskarilauluja ja leikki niitä leikkejä kotona, eli ilmeisesti hän kuitenkin tykkää siellä olla vaikkei uskallakaan osallistua. Me vanhemmat yritämme rohkaista esimerkillä ja otetaan joskus pikkumammutin käsistä kiinni ja leikitään niillä niitä leikkejä, muttei koskaan pakoteta mihinkään. Syksyn lopussa tyyppi uskalsi muskarissakin soittaa soittimia ja viedä ne itse pois soittamisen loputtua. Myös eräässä äiti-lapsi-ryhmässä, jossa käymme, pikkumammutti leikkii lähinnä itsekseen joko kosketusetäisyydellä musta tai mun sylissä. Muiden (samanikäisten) meno tuntuu olevan vähän liian rasavilliä meidän pienelle, eikä siinä mitään.

Onneks meillä on paljon ihania ihmisiä, joille soittaa (myös pikkumammutti haluaa ”toittaa mummille/isille/A:lle”), joita tavata, joiden kanssa tehdä asioita. En tiedä, kuinka olisin selvinnyt, jos olisin jäänyt opiskelukaupunkiini, josta en tuntenut ketään. Nyt saan asua samalla paikkakunnalla (tai ainakin tosi lähellä) niin monen tärkeän ihmisen kanssa. Se jos mikä on kultaa! <3