Tänään riitän

Tänään on ollut jostain syystä aivan p*ska olo, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kaikki ällöttää ja etoo ja kuvottaa, harmittaa ja känkättää. Pieni valonpilkahdus kuitenkin: paketoin Joulupuu-keräykseen menevät paketit, toinen 0-1-vuotiaalle tytölle, toinen 8-10-vuotiaalle. Jälkimmäisestä löytyy ainakin glitterkynsilakkaa ja kimallegeelikynät.

Tuli hetkeks taas parempi mieli, kun tajusin, että voin pienillä jutuilla auttaa ja ilahduttaa. Just nyt en mitään isoa jaksa tehdä, tiskikoneen tyhjentämisen jälkeen on lepotauon tarve, välillä pidän itseäni luuserina kun väsyttää vaan. Mut eikai mun ees tarviis venyä loputtomiin, se on vaan joku oma illuusio että pitäis koko ajan touhuta ja ahkeroida, etenkin nyt joulun alla. Mutta ei mun tarvii koko maailman murheita kantaa, ja kun vieläkään ei oo keksitty sitä maailmalle rauhan tuovaa suurensuurta puurokauhaa ni täytyy oppia vaan ottamaan pikkuaskelia, hymyilemään bussikuskille, kiittämään ja kehumaan kanssaihmisiä. Se tuo varmaan joulumieltäkin.

Joskus voi vaan olla, nauttia valosta ja lämmöstä, pimeydestä ja kylmästä, siitä hetkestä. Maanantaina olin hurjan onnellinen, nyt yritän löytää sitä onnea tähänkin päivään. Oon saanut tarpeekseni omista vaatimuksistani, siitä että pitäis olla tietynlainen, jotta kelpaa. Tänään sanon ääneen peilikuvalleni: sinä riität juuri tuollaisena. Minä riitän juuri tällaisena, ei hätää.