Vähän vähemmän valitusta

Meikäläisestä saa varmaan tosi positiivisen kuvan kun kaikki on koko ajan valivali-uliulinaa. Joten! Kerron mukavia kuulumisia, vaikka ikävä oikeelle kotipaikkakunnalle onkin suuri ja selkä on ollut kipeä pari päivää.

Ensinnäkin, mulla on Siwa niin lähellä että saan jätskiä kotiin ilman että sulaa vaikka ilmat on niin lämpöset että ohuella pitkähihaisella pärjää paremmin kuin hyvin. Okei, Siwan valikoima ei oo mikää paras mahdollinen (miksei siellä oo mozzarellapizzaa?!) mut se on kymppiin asti auki, pelasti esimerkiks eilen kun taksi päivystyksestä kotio oli kymmentä vaille kymmenen perillä. Sain siis ruokaakin, paitsi en sitä pizzaa jota oisin halunnu. Täysjyvä-kasvistortillat oli toki terveellisempi vaihtoehto. Jäätelö ei niinkään.

Täällä on myös ystävällisiä ihmisiä. Eksyin matkalla neuvolaan ja sain ”tuollapäin”-kädenhuitomisen sijaan oikeesti yksityiskohtaiset ohjeet, minkä alikulun alta pitää mennä ja missä tulee puronylityspaikka. Se puro oli kyllä leveämpi kuin Espoonjoki, en oo perehtynyt vesistöjen kokomääritelmiin mutta en ois sanonu sitä puroksi. Ja sairaalassakin väki oli ihan ennenkuulumattoman ystävällistä! Sain jopa kuvan papulaisesta muistoksi matkaan, siellä se viuhtoo menemään! Reilu 24 viikkoa jäljellä laskettuun aikaan, eli puoliväli lähenee!

Muita pikkukivoja: Sain tänään tukivyön helpottamaan näitä selkäkipuja, tein pannukakkua (siitä tuli aika… rapsakkaa) ja on viikonloppu. Ja Masterchef Australia, siitä sietää riemuita! Tää metsäinen kaupunginosa, jossa nyt asun, muistuttaa osin Espoota, nyt kun viel sais syyssateen ja syksyn tuoksun ni oispa kiva! Bonus-piristysjuttu: ostin tällä viikolla alesta pari kivaa bodya ja vauvalehtiä ja sukkikset, niitä on kiva hiplastella.

Et ehkä asiat ei oo niin huonosti mitä ne vois olla. Vielä kun sais koneen tänne ni pääsis päivittää järkevämmin. On toi banneriasiaki vasta suunnitteluasteella… 😀

(Alemmassa kuvassa pannukakkutaikinaa.)