Väsynyt ja sekaisin

Välillä tuntuu, että pää on vain ihan tyhjä. Kaikki ajatukset valuvat sitä mukaa pois, kun ne ilmestyvät. Yhdessä hetkessä kykenen olemaan skarppina, mutta jo viiden minuutin kuluttua saatan kysyä, mistä äsken puhuttiin. Huushollissa vallitsee hallitsematon hallittu kaaos. Tällä hetkellä hukassa on vain D-vitamiinitipat, pari Tupperwaren kippoa, ompelukoneen neula ja yksi ihana body (joka ei varmaan edes mahtuisi tytön päälle enää, vaikka löytyisikin), joten sikäli tilanne lienee ihan hyvä. Vauva on kuitenkin tallessa ja silleen.

Koko ajan väsyttää, päätä särkee vähintään kerran viikossa niska-hartiajumin takia ja särkyisenä&väsyneenä olen ärtyisä. Huomaan itsessäni paljon ”vikoja” joista soimaan itseäni. En ole aina tyytyväinen siihen, miten sanon ja teen asiat (tai sanonko ja teenkö laisinkaan), mutten silti jaksa toimia toisin. Kiukuttelen ihanalle miehelle kerta toisensa jälkeen samoista asioista. Olemme molemmat jo kyllästyneitä tähän mun ”olen niin huono äiti/ihminen/epätyttöystävä/nainen/avaruusolio” -kitinään. En uskalla täyttää neuvolasta saatua voimavaralomaketta tai masennustestiä, koska pelkään itsekin tätä itkuisuuttani ja väsymystäni.

Kirjoitan tätä pitkästä aikaa tietokoneella. Tähän mennessä olen bloggaillut lähinnä kännykän ja pädin voimin, nyt avasin koneen jotta sain vauvan kanssa kuunneltua Vauvan vaaka -cd:tä. Etsiessäni kuva-arkistoistani jotain sopivaa kuvaa tähän postaukseen päädyin samalla katselemaan joitakin kuvia viime keväältä ja kesältä. Noloimmat kevään kännikuvat on pädillä, mutta löytyi täältä koneeltakin jotain. Mietin, millaista elämäni olisikaan, jos en olisi tullut raskaaksi tai jos en olisi päätynyt pitämään lasta.

Todennäköisesti ryyppäisin vappuna Ilosaaressa enkä olisi näin onnellinen.
Koska onnellinen olen kaikesta itkustani huolimatta.
Ainoastaan se on mulle varmaa, että tämä pieni perhe on maailmassa kaikista tärkeintä, tää tyttö on parasta mtiä mulle on koskaan tapahtunut, eikä sitä muuta mikään.

Tänään olen silti väsynyt, odotan, että ihana mies tulisi jo pian kotiin (ei tule pian, koska on tapaamassa kaveriaan), huolin jo valmiiksi viikonlopun jaksamisesta ja välillä luulen olevani huono.
Onnellinen ja väsynyt yhtä aikaa.
Kai sitä näinkin voi olla.

Viime keväänä kävin ex tempore -metroreissuilla rikkinäisissä tennareissa, join skumppaa ja katsoin Criminal Mindsia kun olisi pitänyt lukea pääsykokeisiin.