Ehkä keskeisin ajatus, joka itselläni ohjaa rahankäyttöä, on periaate, jota voisi kutsua mielihyväleikkuriksi: älä anna rahan valua siihen, mikä ei ole pakollista eikä anna sinulle mitään.

Rutiinit ja aikataulut voivat hetkellisesti pakottaa kiristämään nutturaa. Pidemmän päälle ne kuitenkin vapauttavat voimavaroja käyttöön ja ehkäisevät turhaa kaaosta ja siitä helposti aiheutuvaa epämukavuutta ja syyllisyyttä.

Käsitän organisointitaidot kykynä järjestelmällisyyteen, joka ilmenee onnistuneena priorisointina, aikataulutuksena ja toiminnanohjauksena. Mielestäni tämä kyky on vapaa-ajallakin käyttökelpoinen ja ehdottomasti positiivinen voimavara!

Arjen ei pitäisi olla pakkopullaa, jolla vain mahdollistetaan se, että elämä voi sitten joskus olla hetkittäin hyvää. Myös arjen pitäisi olla hyvää, ja se on täysin toteuttamiskelpoinen tavoite!

Lykätty tarpeen tyydytys on psykologian termi. Omin sanoin selitettynä se tarkoittaa sitä, että tilanteessa, jossa meillä on jokin tarve, pystymme siirtämään tarpeen tyydytystä myöhempään hetkeen, mikä tarkoittaa myös tästä aiheutuvan epämukavuuden sietämistä. Tämä on taito, jota on mahdollista harjoitella!

Ajattelen, että nykyihmisenkin elämässä on oma paikkansa asioille kuten kohtuullisuus, kurinalaisuus ja jopa askeettisuus. Enkä minä näe näitä pakollisena pahana saati jonakin masokistisena rangaistuksena vaan aidosti osana hyvää elämää – sellaisena, kuin minä sen ymmärrän.