Lily

Sopivan tiukkaa elämää

Sopivan tiukkaa elämää
Rouva R

Sähkön säästäminen ja suhteellisuudentaju

Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, miten energian hintakriisistä käytävä keskustelu riepoo. Tällöin pidin käytännön sähkönsäästövinkkejä kenties julkisen sähkökeskustelun parhaina puolina. Sittemmin olen joutunut miettimään asiaa uudestaan.

Kertomukset sähköhädästä ovat paikoitellen todella surkeaa luettavaa. Kyse ei ole vain siitä, että on surullista, kun ihmiset kokevat hätää perustarpeiden äärellä. Myös se surettaa, että läheskään kaikilla ei tunnu olevan järkevää käsitystä siitä, mihin sähköä menee oikeasti paljon ja mihin ei. Näin ollen läheskään kaikilla ei myöskään tunnu olevan tietoa siitä, mistä sähkön säästöä ensisijaisesti kannattaa hakea.

En ole aina tiennyt, onko minua itkettänyt vai suututtanut, kun olen lukenut kertomuksia henkilöistä, jotka kompuroivat asunnoissaan otsalampun tai kynttilän valossa. Myös yrittäjien väliset somekeskustelut ovat välillä hämmentäneet. Eräskin yrittäjä oli selvästi pohtinut pitkään ja perusteellisesti liiketilansa valaistusta. Tunnen hänen toimialansa hyvin, joten pohdinta ihmetytti: hänen on myös lämmitettävä toimitilansa jollakin ja lähes varmasti hän käyttää yritystoiminnassaan tiettyjä, paljon sähköä vieviä laitteita (joiden käyttöä on kuitenkin mahdollista rajoittaa!), mutta näille asioille hän ei näyttänyt suoneen yhtään ajatusta.

Joulu on tuonut keskusteluun oman lisämausteensa. Ne jouluvalot! Eräässä paikallisessa someryhmässä ruodittiin jo joulukuun alkupuolella jouluvaloja. Että onko sellaisia nyt sopivaa käyttää ja onko sellaisten käyttö huonoa mainosta yrityksille ja kaupungeille. Naapurienkin jouluvalotilanteen jotkut näyttivät tarkistaneen.

Sähkön säästäminen on osittain menossa sellaiseen suuntaan, johon sen ei mielestäni tarvitsisi lainkaan mennä: sähköposeerauksen ja silmänpalvonnan puolelle. Korona-aikana ainakin itse olen saanut jo yliannostuksen sitä asennetta, että tärkeintä on näyttää muille, että on hengessä ja talkoissa mukana: maskit päähän, vaikka sata kertaa käytetyt taskumaskit, kunhan ei näytä välinpitämättömältä!

Sähkökriisissä keinovalikoima näyttää joillakin lipeävän samaan suuntaan: ei jouluvaloja päälle, ettei kukaan tykkää kyttyrää tai kuvittele, ettemme ole talkoissa mukana! Viis siitä, kuinka tehokkaasti omilla toimilla oikeasti torjutaan sähköpulaa.

  • Vaikka tosiaan uumoilen, että ongelma on monilla jossakin määrin asenteen eikä tiedon puutteen puolella, haluan silti muistuttaa siitä, mikä kotitalouksissa yleensä oikeasti vie reilusti sähköä:
    – Sähkölämmitys
    – Veden lämmitys
    – Isot sähkölaitteet (liesi, jääkaappi, pakastin, astianpesukone, pyykinpesukone, kuivausrumpu)
    – Sähkökiuas

Lista ei ole kattava ja kotitalouskohtaiset erot voivat olla suuria.

Jos haluat saada kuvan eri laitteiden sähkönkulutuksesta, voit tutustua esimerkiksi Vattenfallin tai Carunan verkkosivuilla taulukoihin eri sähkölaitteiden arvioidusta kulutuksesta. Huomaathan, että sivuilla on käytetty eri mittayksikköjä eri kohdissa. Esim. kWh/h on tietenkin eri asia kuin kWh/vrk. Huomaathan myös, että luvut ovat suuntaa-antavia ja niitä kannattanee käyttää lähinnä erityyppisten laitteiden sähkönkulutuksen vertailuun. Erityisesti euromääräisesti ilmoitetut luvut voivat heitellä paljonkin sähkösopimuksen mukaan.

Vaikka kritisoin aiemmin turhan kiihkeää valojen rajoittamista, en tarkoita, etteikö minusta olisi hyvä miettiä valaistustakin. Ellei aiemmin ole sitä opetellut, nyt on sopiva hetki opetella sellainen hyvä tapa, että sammuttaa huoneesta valot lähtiessään! Kotitalousmittakaavassa valaistus ei kuitenkaan yleensä ole sähkönkäytön kannalta kovin iso asia – ei varsinkaan, jos hehkulamput on jo korvattu nykyaikaisemmilla. Riski pimeässä portaikossa kaatumiseen ei siis ole välttämättä siitä syntyvän säästön arvoinen…

Valaistuksen lisäksi toinen yleisesti yliarvioitu sähkön kuluttaja on viihde-elektroniikka: televisio, tietokone tai puhelimen lataaminen eivät useinkaan vie sähköä ihan niin paljon, kuin jotkut ilmeisesti uskovat.

Toivon sekä julkiseen keskusteluun että jokaisen omiin käytännön toimiin suhteellisuudentajua: sähköä kannattaa säästää ensisijaisesti sieltä, missä säästö oikeasti tuntuu, ja harkita, minkä verran elämäänsä kannattaa hankaloittaa sellaisten säästöjen saavuttamiseksi, jotka ovat sieltä pienimmästä päästä.

  • Mitä sähkön säästötoimia sitten oikeasti kannattaa tehdä ja mihin erityisesti panostaa? Toistan, että kotitalouksissa on isoja eroja. Nähdäkseni monissa kotitalouksissa kannattaisi kuitenkin tarkistaa ainakin seuraavat asiat:
    – Sähkölämmitteisen kodin lämpötila. Tällä asialla on yllättävän suuri merkitys jo pienten lämpötilan muutosten kohdalla. Rakennuslehden verkkoartikkelin mukaan huonelämpötilan laskeminen kahdella asteella tuo lämmityskuluihin noin 10 prosentin säästön. Jos asustelee hieman isommassa kodissa, voi myös miettiä, voisiko vähemmän käytössä olevien huoneiden lämpötilan laskea muuta asuntoa alemmas.
    – Veden lämmityksen määrä ja ajankohta. Kuumat suihkut voivat olla ihania, mutta nykyisessä tilanteessa ne myös tulevat hintoihinsa. Etenkin jos kodissa on useampi suihkuttelija, lämpimällä vedellä lotraamista kannattaa pyrkiä rajoittamaan. Jos sinulla on sähkö- tai sähkönsiirtosopimus, jossa päivä- ja yösähkölle on eri hinta, harkitse myös, voisiko vettä lämmittää pääasiassa yöaikaan.
    – Isojen sähkölaitteiden käytön tehokkuus. Viimeistään nyt on hyvä hetki lopettaa puolityhjien pyykkikoneellisten sekä käytännössä puhtaiden vaatteiden pesu. Pyri tehostamaan: astian- ja pyykinpesukoneet päälle vain todelliseen tarpeelliseen ja vain täysinä. Harkitse kuivausrummun käytön välttämättömyyttä. Kun lämmität sähköuunin, pyri siinäkin tehokkuuteen: laita uuniin kerralla vähän isompi vuoka päivällisruokaa ja sujauta sen valmistuttua sämpylät tai pullat samoihin lämpöihin.
    – Sähkösaunomisen määrä. Saunominen on suomalaisille tärkeä ja rakas harrastus mutta nyt myös aika kallis sellainen. Mieti, voiko siitä tinkiä. Panosta ennen muuta siihen, että silloin kun saunotaan, sauna ei ole varmuuden vuoksi tai vahingossa koko iltaa päällä.

Koska jo aiemmin peräänkuulutin suhteellisuudentajua, muistutan tässä kohtaa siitä, että sähkönsäästötoimet kannattaa kuitenkin ajatella loppuun asti. Vaikka esimerkiksi ruoanlaitto ja leivonta usein edellyttävät sähkölaitteiden käyttöä, ei kannata hinnalla millä hyvänsä vältellä keittiön sähkölaitteiden käyttöä. Nimittäin kun ruoan laittaa itse, tämä itsessään tuo usein aika paljonkin säästöä. Ei siis ole välttämättä taloudellisesti kannattavaa alkaa ostaa isossa mittakaavassa enemmän valmisruokia vain siksi, että välttyisi laittamasta liettä päälle.

Pakastinten käyttö on myös kaksipiippuinen asia. Jos pakastin on täynnä esimerkiksi itse poimittuja marjoja ja alennuksesta ostettuja elintarvikkeita, se voi olla tehokas ruokakulujen hillitsijä. Toisaalta pakastinten käyttöä on monenlaista. Tiedän niitäkin tapauksia, joissa pakastimessa on lähinnä yksi pakastepitsa ja purkki jäätelöä pahan päivän varalle. Näissä tapauksissa kyseenalaistaisin jopa sen, onko pakastinta välttämätöntä käyttää lainkaan.

Koska se on tässä hetkessä polttavan ajankohtainen asia, palaan vielä kerran niihin jouluvaloihin. Vattenfallin verkkosivuilta löytyy artikkeli jouluvalojen sähkönkulutuksesta. Artikkelissa todetaan seuraavaa:

Jos piristät kotiasi joulukuusella, kolmella sähkökynttiläjalalla, valonauhalla ja tähdellä, ne käyttävät tunnissa yhteensä 0,026 kWh. […]Kun sytytät valot ensimmäisenä adventtipäivänä, ja annat niiden palaa 12 tuntia päivässä Nuutinpäivään asti (13.1.), sähkönkulutus on yhteensä 13 kWh – –

Artikkelissa mainitut hintatiedot ovat nykytilanteessa melko vanhentuneita, mutta jos oletetaan sähkön ja sähkönsiirron hinnan olevan yhteensä 0,50 euroa/kWh, saadaan jouluvalojen hinnaksi yllä kuvatuilla tiedoilla 6,5 euroa koko kaudelta. Kukin voi miettiä, onko se paljon vai vähän – oman talouden tai sähkön säästämisen kannalta.

Se siitä. Kirjoittamani postaukset ovat usein enemmän pohtivia kuin valtavan käytännönläheisiä, mutta tämä postaus ainakin yritti olla poikkeus siitä. Toivon vilpittömästi, että joku sai jotakin uutta tietoa tai ideoita.

Ennen muuta toivon, etteivät ketään sähköön liittyvät tai muutkaan murheet rasittaisi liikaa nyt joulun aikaan. Ihanaa ja lämpöistä joulua kaikille!

Lämpimin terveisin

Rouva R

 

Kuvat tookapic/CC0/Pixabay (ylin), Emilian Robert Vicol/CC0/Pixabay (keskimmäinen) ja Susanne Jutzeler/CC0/Pixabay (alin)

Avainsanat: , , , ,
Puheenaiheet Puhutaan rahasta Syvällistä Uutiset ja yhteiskunta
Rouva R

Luonto ei ole meille vain elämyspuisto

Nykyään luonnon ystävinä ja suojelijoina esitetään usein aivan tietynlaiset henkilöt. Sellaiset, jotka samoilevat kansallispuistoissa, tekevät mielellään telttaretkiä ja tällaista miljöötä vasten kertovat luontoon liittyvistä huolistaan. Nämä ovat henkilöitä, joilla tuntuu usein olevan erityinen luontosuhde ja jotka hyvin mielellään suojelisivat vähän kaikkea: metsiä, järviä, turvesoita ja etenkin eläimiä.

Onko sitten väärin nauttia luonnosta liikkumisesta ja luonnon läheisyydestä? Ei tietenkään. Se voi olla mitä mainioin tapa viettää aikaa, nollata stressiä ja saada liikuntaa. Se voi myös auttaa selkeyttämään ajatukset urbaanin sekasorron keskellä ja tuoda meidät lähemmäs omia juuriamme.

Aivan, ne juuret… Missä ne oikeastaan ovat, ja mikä suhteemme luontoon alkujaan on?

Ihminen on viljellyt maata noin 12 000 vuotta, ja juuri maanviljely mahdollisti ihmiskunnan ennennäkemättömän kehityksen. (Aiheesta voi lukea mm. tästä Tekniikan Maailman verkkoartikkelista.) Maanviljely tietenkin oli – ja on – mitä suurimmissa määrin luonnon valjastamista ihmisen omiin käyttötarkoituksiin; se on puuttumista luonnon kiertokulkuun tavalla, johon mikään muu laji ennen ihmistä ei ole kyennyt.

Tätä ennenkään ihminen ei tietenkään ollut luonnossa pelkkä sivustaseuraaja. Ihminen oli metsästäjä–keräilijä, joka verotti osansa luonnon antimista ja teki sen vieläpä aika tehokkaasti.

Mitä oikeastaan ajan takaa tällä muinaishistorian kertauksella? Sitä, että meillä on takana erittäin pitkä taival sellaista luonnon hyödyntämistä, joka ylittää muiden eläinten kyvyn hyödyntää luontoa. Ihmisen kädenjälki luonnossa on jo pitkä ja syvä. Sekin osa luontoa, jonka miellämme alkuperäiseksi ja jota puolustamme ihmisen pyrkimyksiltä, on todellisuudessa usein inhimillisen kulttuurin läpitunkemaa ja moneen kertaan ihmisen muokkaamaa. Mutta onko tätä perusteltua nähdä vain huonona asiana ja uhkana?

Kykymme luonnon hyödyntämiseen on todellisuudessa pitkälti hyvinvointimme perusta – eikä vain alkusysäyksenä jossakin tuhansien vuosien takana vaan myös myöhemmän kehityksen mahdollistajana. Esimerkiksi Suomen hyvinvointi on nojannut ja nojaa tänä päivänäkin hyvin suurelta osin metsätalouteen eli Suomen metsien hyödyntämiseen. (Aiheeseen liittyviin lukuihin voi tutustua esim. Maa- ja metsätalousministeriön verkkosivulla.)

Luonnon hyödyntämisen alkujuurista on toki tultu jo aika kauas. Niin kauas, että suuri osa ihmisistä pystyy elämään ja työskentelemään niin, ettei luonnon hyödyntäminen suoraan näy heidän arjessaan. Ravintoa ei tarvitse lähteä hakemaan metsästä tai metsästämään, ei myöskään kalastamaan. Peltoa ei tarvitse raivata tai edes viljellä eikä karjaa kasvattaa. Sen enempää talon rakentaminen kuin sen lämpimänä pitäminenkään ei edellytä, että pitäisi itse lähteä kaatamaan puita metsästä.

Tästä asetelmasta käsin on helppo sokeutua sille, että omakin elämä ja hyvinvointi perustuu luonnon hyödyntämiselle. Ruokaa saa kaupasta muovipakkauksissa, millä ei välttämättä omissa silmissä ole kovin vahvaa yhteyttä siihen, että joku jossakin raivaa peltoa ja viljelee maata. Monet muutkin hyödykkeet tulevat suoraan kaupasta, ja sähkö tulee sieltä kuuluisasta pistorasiasta. Prosessit sen taustalla, että kaikki tämä tapahtuu ja on mahdollista, voivat tuntua mutkikkailta ja epäselviltä. Kun aamulla juo take-away-kahvin pahvimukista, tällä ei tunnu olevan yhteyttä siihen, että parhaillaankin jossakin tehdään metsähakkuita. (Olen kirjoittanut aiheesta enemmän tässä postauksessa.)

Se, että hyvin usein joku muu kuin ihminen itse hoitaa luonnonvarojen käyttöönoton konkreettisella tasolla, ei kuitenkaan saisi sumentaa ymmärrystä siitä, mitkä elämän edellytykset pohjimmiltaan ovat. Vaikka välissä voi olla kymmenittäin välikäsiä, se ei muuta sitä, että nykyihminenkin syö, pysyy lämpimänä, asuu ja elää pitkälti juuri siksi, että luonnonvaroja hyödynnetään tehokkaasti.

Kun olin senikäinen lapsi, että pystyin juuri ja juuri hahmottamaan, että Suomessa on erilaisia poliittisia puolueita ja tähän liittyen erilaisia poliittisia aatteita, minulla oli pitkään mielessäni tietty kuva vihreitä aatteita edustavista henkilöistä. Ajattelin, että he ovat varmaankin sellaisia ihmisiä, jotka asuvat jossakin sähköttömässä majassa keskellä metsää ja elävät luonnon antimilla, pientä kasvimaata viljellen. Hämmästykseni oli suuri, kun varttuessani ymmärsin, että erittäin suuri osa vihreiden aatteiden kannattajista asuukin isoissa kaupungeissa ja näkee niin sanotun luonnosta elämisen asiana, jota pitää vastustaa.

Lapsethan kuvittelevat kaikenlaista ja heille syntyy joskus hassuja käsityksiä. Täytyy kuitenkin sanoa, että osa minusta jakaa edelleen lapsuuden hämmennykseni siitä, millaiset henkilöt usein kokevat olevansa eniten luonnon asialla: sellaiset, joiden yhteys luontoon on kaikkein heikoin.

Kun tekee retkiä luonnossa säänkestävissä vaatteissa, kenties talvimakuupussissa yöpyen, voi toki tavoittaa eräänlaisen suhteen luontoon. Pitäisi kuitenkin ymmärtää, ettei ihmisen luonnollinen rooli suhteessa luontoon ole suinkaan se, että hän on luonnossa pelkästään ohikulkija ja elämysmatkailija.

Kun joku ilmoittaa nöyrästi kunnioittavansa luontoa ja esittää tämän tiimoilta monenlaisia vaateita siitä, kuinka luonto pitäisi jättää rauhaan, usein hän todellisuudessa paljastaa, kuinka kaukana luonnosta hän ajatuksineen on. Luonto ei ole vain kaunis maisema, vaan se on myös hyvinvointimme lähde. Tämä toki tarkoittaa myös sitä, että tätä hyvinvoinnin lähdettä pitää vaalia. Häkellyttävän usein tunnutaan kuitenkin vaadittavan, että kaikki luonnon hyödyntäminen pitäisi yksinkertaisesti lopettaa ja kieltää. Ei saa kaataa puita, ei saa nostaa turvetta, eläimiä ei saa tappaa, ei kasvatettuina eikä metsästettyinä, oikeastaan viljaakaan ei saisi viljellä, koska siitä tulee iso hiilijalanjälki ja metsää hävitetään peltojen tieltä.

Jossakin vaiheessa olisi hyvä pysähtyä miettimään, mitä kaiken tämän kieltämisen jälkeen oikeastaan jäisi jäljelle ja miten ja millä sen jälkeen elettäisiin. Tämä on nimittäin hyvin tärkeä kysymys, yksi kaikkein tärkeimmistä.

Juuri luonnonvarojen tehokas hyödyntäminen on mahdollistanut sen, että olemme ylipäätään tässä tänään; että voimme romantisoida omaa suhdettamme luontoon ja paheksua luonnonvarojen käyttöä, syys–seuraus-suhteiden hämärryttyä silmissämme jo kauan sitten. Meidän onkin syytä esittää itsellemme yksi kysymys: eikö ajatus siitä, että luonnon pitäisi olla ensisijaisesti elämyspuisto, jota vain ihaillaan kaukaa ja kunnioittavasti, ole juuri luonnosta vieraantuneisuutta pahimmillaan?

Lämpimin terveisin

Rouva R

 

Kuvat Joe/CC0/Pixabay (ylempi) ja Arek Socha/CC0/Pixabay (alempi)

Avainsanat: , , , , , , ,
Puheenaiheet Syvällistä Uutiset ja yhteiskunta Vastuullisuus