Ja nyt en puhu liikutuksesta vaan liikkumisesta. Olen ollut aina susihuono erilaisissa liikuntalajeissa. Pallopelit, teline- ja rytminen voimistelu, taitoluistelu ja yleisurheilu ovat minusta luotaan työntäviä eivätkä lainkaan houkuttelevia.  Kori- tai pesäpallon pelaaminen ei ole koskaan ollut oikeasti kivaa, eikä vartaloni ole luotu notkeutta vaativiin jumppaliikkeisiin. Yleisurheilu menee kaikilta muilta osin paitsi korkeushyppy, kuulantyöntö, kiekonheitto, kolmiloikka, […]

Kirjoitin aiemmin ajasta ennen ja jälkeen rautainfuusion. Kirjoitin siitä, millaista on elämä raudanpuuteanemian kanssa, millaisia oireita ja tuntemuksia se itselläni aiheutti. Blogiteksti keräsi runsaasti lukijoita, ja sain sekä julkisesti että yksityisesti useita viestejä ja kysymyksiä rautainfuusioon, jälkioireisiin ja infuusioreaktioihin liittyen. Usein kysyttyä: 1. Mitä tutkimuksia tehtiin ennen infuusiopäätöstä? Olen ollut tiiviissä seurannassa työterveydessä raudanpuuteanemiani vuoksi […]

Tämän viikon parhaisiin lukeutui moni arkinen asia. Ne tavalliset työ- ja kotijutut, omat lenkit, äänikirja ja Pauligin New York -kahvi. Haluan kuitenkin nostaa kärkeen sen kaikkein parhaan, saaripiipahduksen. Pieni, hieman toimimaton mökki keskellä ei mitään, mäntypuiden valtaamassa saaressa on kalustettu sellaiseksi, että siellä onkin oikeastaan ihan mukava viettää vapaa-aikaa. Aina hetkittäin. Lähdin hieman pitkin hampain […]

Kun sinä synnyit, mullistit maailmani. Toit mukanasi uuden elämän ihmeen. Ensihetkistäsi lähtien mietin, miten ikinä osaisin olla sinulle hyvä äiti. Miten pystyisin kantamaan ja kasvattamaan sinua, ohjaamaan, tukemaan ja lopulta seuraamaan, miten omat siipesi kantavat. Kysyin monesti itseltäni, miten äitiydestä selviää hengissä. Usein minusta tuntui, ettei siitä selviäisi. Taisin kuitenkin selvitä – jotenkuten. Sillä sinä […]

Ystäväporukassa pohdittiin taannoin, minkä supervoiman haluaisi itselleen, jos sellaisia olisi jaossa. Yksi tahtoi massiiviset siivet, joilla lentää, toinen näkymättömyysviitan, kolmas toivoi pystyvänsä näkemään tulevaisuuteen ja neljäs halusi ennustamisen taidon. Sitten pohdimme, minkä arkisemman ja todellisen supervoiman löytää itsestään. Yksi mainitsi supervoimakseen itsekkyyden. Pysähdyin. Tavasin mielessäni  käsitettä ”itsekkyys”. Hieno supervoima, ajattelin. Ystävistäni löytyy lisäksi maailman paras […]

Tämän viikon parhaimmistoon lukeutui ehdottomasti tasan viikon mittainen vapaajakso eli loma. En tiedä, miksi loma-käsite on naamioitu vapaajaksoksi, mutta niin se meillä opettajilla menee. Viikon muutkin kohokohdat liittyivät vahvasti lomaan. Lomaviikkoon mahtui mukavia ja leppoisia, ennalta suunniteltuja ja ennalta arvaamattomia ilon hetkiä. Oma syntymäpäiväni kruunasi viikon erityisesti kahdesta syystä: sain viettää yhden kokonaisen vapaapäivän ihan […]

Ihan hyvää. Niin me vastaamme. Tässä tää menee. Näinkin me vastaamme. Ei ihmeitä, arkista. Niinkin joskus kuulee vastattavan. Mutta entä jos kysymyksen esittäjä saisikin aidon, oikean ja perusteellisen vastauksen sanan tai kahden sijasta? Mitä jos vastapuoli kertoisikin päivän ja viikon kuulumiset laveasti? Mitä kaikkea ”ihan hyvää” – tai ”ei ihmeitä” -vastauksiin voikaan sisältyä? No, mitä […]

”Ootsä, äiti, jo 43?!” kysyy yhdeksänvuotias hämmästyneenä syntymäpäiväni aamuna. Kun vastaan olevani, hän toteaa, ettei uskoisi. Olin hetken iloinen ja tyytyväinen, koin itseni nuorekkaaksi. Lapsi katselee minua pää kallellaan ja jatkaa aikaisempaa toteamustaan: ”Siis miksi sä oot jo noin vanha?” Hän piirtää vihkoonsa ja perustelee kysymyksensä muistelemalla, että Emman äiti on vasta 37, jonkun toisen […]

Aamu oli rauhallinen, aurinkoinen ja hiljainen, ja vapaapäivä tuntui heti alkuun vapaapäivältä. Taas yksi syy olla iloinen. Olen listaihmisenä säännöllisesti kirjannut itselleni muistiin pieniä onnenhetkiä ja ilontuojia. Tänään palasin listaukseeni vähän kuin vahingossa aamukahvilla, kun Twitterissä kysyttiin, mitkä arkiset, pienet asiat tuottavat iloa ja onnea. Hymyilin: yksittäiset sanat, lauseet ja sanalistat oli helppo allekirjoittaa edelleen. […]

Aloitin erään blogikirjoitukseni keväällä Turun Sanomien koronapäiväkirjassani seuraavasti: ”Tänään itkin ensimmäisen kerran”. Lause liittyi vahvasti siihen, kun sain kuulla väitöstilaisuuteni siirtyneen striimattavaksi. Samalla peruuntui kevään karonkka. Siirsimme sitä turvalliseen ajankohtaan syksyksi, lokakuun loppuun. Nyt totean itkeneeni tässä korona-ajassa toisen kerran. Karonkka on peruttu. Kun koronatilanne maassa kiihtyi, seurasimme tarkoin suosituksia. Niistä yksikään ei enää voinut […]