Tag: ilmiöt

Venäjän ja Ukrainan sotatila on paitsi pelottava myös äärimmäisen surullinen. Huomaan, että ahdistus pyrkii hiipimään mieleen ja saa sen nopeasti mustaksi – entä jos tämän onkin lopun alkua? Kuten aiemmin olen kirjoittanut, tarvitsen tietoa, jotta voin saada realistisen kokonaiskäsityksen asiasta, mutta toisaalta minun on rajattava uutistulvaa. Ehkä juuri siksi olen saanut yöni nukuttua ja jatkettua […]

Näin ajattelin kirjoittaa omasta ja mieheni toipilasajasta. Siitä, miten päivät toistavat itseään ja miten pienet näppärät pyynnöt ja kaikenlaiset ikään-kuin-hoitotoimenpiteet alkavat ärsyttää. Nämä päivät ovat olleet pitkiä. Kelloa on katsottu. Olen lähtenyt ajelemaan, kävelemään, kauppaan, apteekkiin ja alakertaan päästäkseni hengähtämään. Kerran menin saunomaan, vaikka en saunojaihminen olekaan – siellä sain olla hetken yksin. Nämä päivät […]

Vaikken mikään runotyttö ole koskaan ollutkaan, olen ollut aina kova tyttö haaveilemaan. Kun ymmärsin, että julkisanotuista unelmista tulee herkästi tavoitteita, rohkenin sanoittaa unelmiani ääneen. Kun huomasin, että näistä tavoitteiksi kirjatuista ja ääneen lausutuista haaveista alkaa tulla taivaantosia, aloin unelmoimaan entistä enemmän. Kirjasin muutaman tämän hetken unelman ylös, ja tältä se listaus nyt sitten näyttää. Kesäasunto […]

Havahdun siihen, että pestävää pyykkiä ei ole. Pyörin kuin väkkärä itseni ympäri pesukoneen edessä, sitten kaivan vimmatusti kodinhoitohuoneen kaappeja löytääkseni jemmatut likapyykit. Yhdessäkään kaapissa ei ole ainuttakaan vaatekappaletta. Pesukoneen edusta on siisti, ja pesukoneestakin löydän vain kymmenvuotiaan sukkaparin ja treeneissä hikistyneen t-paidan. Vaeltelen hermostuneena suihkutilan puolella – löytyisikö edes  pesuun joutavia pyyhkeitä? Siirryn keittiöön. Keittiössä […]

…tai mitä tuumaat? Olemme kärvistelleet – ja samalla oppineet elämään – kaksi vuotta tuon viheliään ja muuntautumiskykyisen viruksen armoilla ja toimineet tiukasti sen ehdoilla. Varauloskäyntiä tai oikoreittiä onneen ei ole ollut, on eletty päivä ja hetki kerrallaan. Olen ollut kiitollinen jokaisesta terveestä päivästä. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei koko tunneskaalaa ole käyty läpi: olen pelännyt ja […]

Kirjoitin aiemmin inhimillisistä kohtaamisista. Olen huolissani oman aiemman (ja vähän nykyisenkin!) ammattini näkökulmasta mutta erityisesti potilaana. Olen kahden vuoden aikana vieraillut kahdesti erikoissairaanhoidossa vuode- ja leikkausosaston potilaana. Ensimmäisen kerran jälkeen ajattelin kaiken olevan sattumaa, mutta nyt toisella visiitilläni aloin todella huolestua: onko potilas keskiössä unohtunut? Sairaanhoitajan työ on ennen kaikkea kohtaamista ja vuorovaikutusta. Työtä tehdään […]

Kirjoitin puolisen vuotta sitten ryhtyväni kulukuurille. Ja sen tein. Kun tarkastelen tätä aikaa kuukausi, viikko ja päivä kerrallaan, voin todeta, että mukavasti on sujunut. Olen – ainakin omasta mielestäni – onnistunut olemaan hankimatta yhtään uutta kesämekkoa, neuletakkia tai astiaa kaappeihini. Kierrättämisessä olen aivan alussa, mutta bensankulutus on ollut minimissä. Käytän autoa vain pakollisissa menoissa, joita […]

Olen aiemmin kirjoittanut blogiini siitä, miten hoikkuutta saa taivastella, mutta lihavuus on tabu. Tässä postauksessa toin esiin muun muassa sitä, miten ulkonäön kommentointi koetaan normaalina. Lihavuudesta ei saa kommentoida eikä vitsailla, lihavaa ei saa moittia syömisistä. Samaan aikaan hoikalle voi kommentoida ääneen hänen hoikkuuttaan, ruoka-annoksiaan ja vyötärön kapeutta. Nyt laajennan näkökulmaa asiaan. Pohjaan kirjoitukseni omiin kokemuksiini […]

Sain blogipostaustoiveen: jos voisin kirjoittaa arjessani käytössä olevista sovelluksista. No niin, tämähän oli hyvä ehdotus. Tartuin toiveeseen, ja melkoinen sovelluslista siitä syntyikin! Pääasiassa ja säännöllisesti tukeudun sää-, terveys- ja pankkipalveluihin sekä ajanhallinnan  äppeihin. Lisäksi käytän säännöllisesti sosiaalista mediaa. Ne jätin nyt tästä sovelluslistasta pois. Ilmatieteenlaitoksen sää On ilmoja pidellyt! Käsi ylös, kuka pärjää ilman sää-sovellusta? […]

Siitä tietää tulleensa vanhaksi – tai ainakin keski-ikäiseksi – kun alkaa muistella, millaista elämä oli silloin, kun oli itse nuori. Ajattelin joskus parikymppisenä, etten koskaan tule lausumaan näitä sanoja, mutta tässä sitä nyt ollaan. Kun minä olin nuori… …me kävelimme kouluun, kauppaan ja lähikentälle luistelemaan. Me kävelimme kuumassa kesäsäässä, paukkupakkasessa ja räntäsateessa. Eikä meillä ollut […]