Kuulumisia (ja tissigate)
On ollut vähän hiljaiseloa, kun oon oikean elämän puolella ollut väsynyt ja allapäin. Sain viime viikolla upeen paskavyöryn niskaani, kun kehtasin laittaa imetyskuvan omalle facebook-seinälleni ja mainitsin, että meidän imetyksemme ei katso aikaa eikä paikkaa. Oon joistakin lähipiirini kommenteista edelleen loukkaantunut, pettynyt ja surullinen. En ihmettele lainkaan, miksi Suomen imetystilastot ovat mitä ovat, jos asenne on tuollainen. Julkisesti imettävät äidit ilmeisesti heiluttelevat paljaita rintojaan muiden sylissä. Imetys on seksuaalinen teko ja epäkohteliasta käytöstä, joka on verrattavissa Espan puistossa rakasteluun tai ruokapöydässä piereskelyyn. Kyllä nyt imettävän äidin pitäisi tajuta mennä toiseen huoneeseen tai peittää tissi harsolla, koska imetys on äidin ja vauvan yksityinen toimenpide, johon liittyy kiintymyssuhteen rakentamista ja läheisyyttä, eli intiimi juttu. Noin lyhykäisyydessään.
No, minä en omaa imetystäni vie katseiden ulottumattomiin. Kattokoot muualle jos häiritsee. Olen siis ilmeisesti kiihkoilija ja imetysfanaatikko ja tuputan omaa näkemystäni muille. (Oikeasti olisin vain halunnut parempia argumentteja siitä, miksi mun imetykseni loukkaa ketään.) Matkalla perille -blogin EmMama kirjoitti ihanan, hauskan ja niin osuvan tekstin taaperoimetyksestä. Viimeviikkoisen tissigaten jälkeen nauroin kakkoskohdalle lähes pissit housussa. Suosittelen!
Säädytön julki-imettäjä huutelemassa: ”kattokaa mun tissejä!” 😉
Kurja mieli on ollut myös kaikenlaisesta kiireestä. Ollaan viikon verran eletty ”läpsystä vaihto” -elämää Ihanan miehen kanssa. Oon ollut kutomassa (ja urakka jatkuu!) kaiken tän normaalin arkihäsellyksen keskellä. Pieni ei jaksa pitkiä aikoja mukana (joskus nukkuu rattaissa, joskus on selässä liinassa) ja saan muutenkin enemmän aikaan jos oon yksin kutomassa. Illat on siis venähtäneet, kun oon Ihanan miehen kotiintultua lähtenyt vielä kutomatuvalle, jonne kestää busseilla 30-45 min, kutonut tunnin-pari ja sit tullut pimeässä sadesäässä takaisin.
Eilen tuli tylsiä uutisia: maanantaille buukattu jouskariammuntareissu peruuntui, samoin mun taidekurssi, jota olin odottanut! Nyt mun täytyy keksiä joku uus harrastus sen tilalle… Ehkä käyn kutomassa silloin tällöin jotain vähän pienempitöistä.
Ens viikolta ollaan karsittu kaikki liikenevät menot. Vietetään aikaa yhdessä, tehdään kivoja juttuja perheen kesken ja pysähdytään ihan oikeesti kuuntelemaan omia ja toisen kuulumisia. Kyl tää helpottaa.