Olin jo ennen raskautta pyöreä, kummityttöni sanoin pehmeä, joidenkin mielestä läski. Kohtuuhyvässä kunnossa kuitenkin, kävin juoksemassa silloin kun huvitti ja pidin vatsalihasliikkeistä ja kyykyistä, vaikken kuntosalilla viihtynytkään. Kotijooga on enemmän se mun juttu.

Nyt on jotenkin hassua, kun välissä oli pinkeä pallomaha ja nyt on taas vain pehmeää, joka onkin löysempää kuin edeltäjänsä. Ja tissit onkin megaisot ja pinkeät suuren osan ajasta! Odotan jo, että lihakset palautuisi ja pääsisin juoksemaan ja rutistelemaan vatsoja vauva lisävastuksena. Nyt tuntuu kaamealta, kun jo syvien vatsalihasten tilanne on vähän huononlainen. Niistä on hyvä aloittaa. Ja lantionpohjanlihaksista! Ne tuntuu palautuneen paremmin, mutta jotain löysyyttä on havaittavissa.

Kaikki ajallaan. Useimpina päivinä rakastan kuitenkin tätä seepraraitaista löllömahaani, onhan se ollut maailman ihanimman olennon koti yhdeksän kuukauden ajan. Ja ihana mies jaksaa kehua silloinkin kun itsestä tuntuu pahalta. Synnytyksestä on vasta kaksi viikkoa, ei ole mikään kiire mihinkään. Järkevä ruokarytmikin löytynee aikanaan, nyt oon syönyt mitä ehdin ja milloin ehdin (=dominokeksejä imetyksen lomassa) jos mies ei ole ollut tuomassa pöperöä eteen. Kyllä tää tästä kun vauva kasvaa, alapään tikit lakkaa kiristämästä ja arkeen tulee rytmiä. Kyllä tää tästä!

10 vrk synnytyksestä.