Tämmöinen ilta
Vauva huutaa masuvaivoja ja rauhoittuu vain rinnalle (eikä mun suihkutissit varmaankaan helpota sen oloa), ihana mies nukkuu selkä muhun päin tässä 120cm sängyssä (vauva on välissä), ikeasta ostettu klipsilamppu vilkkuu ja aamulla seitsemältä tulee taas kattoremonttimiehet.
Ihana mies on ihana vaikkei me seurustella, vaikka just nyt ärsyttää kun mun sohvapöytä on ihan sotkussa kun ei se vie tavaroita siitä heti paikalleen. Se luki meille iltasadun joka olikin niin pitkä että jäi kesken. Oon taas huomenna vauvan kaa kaksin, tai tulee meille kyläilijöitä mutta yksin vastuussa vauvasta. Saatiin nimi päätettyä tänään, yllättävän kivuttomasti jopa.
Itken kun vauvaa itkettää ja hytkytän pimeässä olohuoneessa, jotta mies saisi nukuttua ennen työpäivää. Väsyttää niin että sieluun saakka tuulee. Haluaisin tuon ihanan miehen tähän joka päivä. En voi vieläkään uskoa, että meillä on maailman kaunein ja täydellisin tytär. Että olen jonkun äiti. Se tuntuu kovin epätodelliselta. Pakahdun rakkaudesta.
Hajanaisia ilta-ajatuksia. Tämmöstä tänään.
(vauva päästi hetkeksi irti tissistä. Luulin jo, että se olisi nukahtanut, vaan ei. Alkoi yninä ja vaikerrus. Rakastan sitä silti.)
