Väsymystä, itkua, epätoivoa, pakkauskaaosta… Tätäkö tää nyt ikuisesti on?

Ei toivottavasti ikuisesti. Mutta puolisen vuotta vielä. Ja vähän enemmänkin. Nyt menossa rv 14+0 eli ilmeisesti pahimmat hormonikauhut. Toivottavasti. Tää on ohi joskus. Pakko uskoa.

Viis yötä muuttoon ja uusiin juttuihin. Jännittää. Saanko kavereita? Onko mulla riittävästi motivaatiota kun lähden 3,5 kuukauden päästä pois sieltä? Entä jos jokin menee pieleen? Miten pärjään ilman vahvaa tukiverkostoa, joka jää lähes 500 kilometrin päähän?

No. Nyt on kai vaan pärjättävä.