Minusta keskustelussa pitäisi ottaa askel taaksepäin: miksi siinä edes täytyisi olla jokin ristiriita, että kokee olevansa eläinrakas ja syö lihaa?

Kova ulkokuori voi olla hyvä asia ja sen ylläpitäminen tarpeellinen taito – kunhan sen osaa rakentaa oikeista aineksista ja oikeista syistä.

Keinojen etsijä helposti puskee härkäpäisesti eteenpäin asiassa kuin asiassa ja tekosyiden keksijältä taas eivät tekosyyt koskaan lopu.

Vapautta ei ole aina se, että pysyttelee parisuhteessakin mahdollisimman irrallaan toisesta, vaan vapautta voi joskus olla juuri se, että voi sitoutua rakastamaansa ihmiseen.

Energian hinta nousee, inflaatio laukkaa, Euroopassa soditaan… Miten ihmiset reagoivat ja sopeutuvat nykytilanteeseen yrittäjän silmin katsottuna?

Ihan jokaiseen vaikuttaa se tieto, että me elämme maailmassa, jossa tekemäsi virhe voidaan milloin hyvänsä taltioida ja jossa se voi ääritapauksessa olla väline julkiseen häpäisyyn.

Tiedättekö sen tunteen, kun lomalta haluaisi viedä jotakin mukaansa? Kun haluaisi onnistua säilömään ja kuljettamaan mukanaan sen hyvän olon, jota lomalla kokee?

Tuuri kieltämättä vaikuttaa elämäämme, mutta elämäntaito on juuri sitä, miten me hyvän ja huonon onnen lomassa luovimme.

Toivon sekä julkiseen keskusteluun että jokaisen omiin käytännön toimiin suhteellisuudentajua: sähköä kannattaa säästää ensisijaisesti sieltä, missä säästö oikeasti tuntuu.

Eikö ajatus siitä, että luonnon pitäisi olla ensisijaisesti elämyspuisto, jota vain ihaillaan kaukaa ja kunnioittavasti, ole juuri luonnosta vieraantuneisuutta pahimmillaan?