Itse noudatan siivouksessa kahta periaatetta:
1. Siisteys on mahdollisimman pysyvä tila kodin asukkaita varten eikä hetkellinen ilo vieraiden silmille.
2. Siisteys syntyy mahdollisimman pitkälti siisteyttä ylläpitämällä ja näin vähentämällä varsinaisen siivouksen tarvetta.

Henkinen itsepuolustus tarkoittaa minulle ennen muuta sen asian ymmärtämistä, että olemme kukin viime kädessä itse oman hyvinvointimme vartijoita ja puolustajia. Meidän tehtävämme on tehdä elämässämme sellaiset rajanvedot, jotka auttavat meitä voimaan hyvin. Tämä on usein yllättävän haastavaa.

Pelkkä asioiden helppous äärimmäisen harvoin kuljettaa ketään maaliin asti, enemmänkin se vain antaa alussa vauhtia. Miksi haluamme kuitenkin takertua vauhdittaviin ominaisuuksiin ja suotuisiin olosuhteisiin emmekä kiinnittää huomiota siihen, paljonko työtä matkalla menestykseen on tehty?

Se, mitä tulisi saada muutettua, on kokemus kulutuksesta ja sen suhteesta mielihyvään. Paitsi että mielihyvää voidaan etsiä aiempaa enemmän muusta kuin kulutuksesta, kulutusta voidaan myös muuttaa siten, että se edelleen tarjoaa mielihyvää mutta kestävämmällä tavalla.

Haluan esitellä yhden version viikon ruokalistasta. Ruokalistan on tarkoitus kunnioittaa neljää arvoa: edullisuus, maukkaus, terveellisyys ja helppous.

Kun tekee kerralla valmista, se ei usein vaadi muuta kuin sen, että jaksaa purra hammasta vielä hetken. Sen sijaan jos viimeisiä silauksia jättää roikkumaan sinne tänne, sama ei enää pädekään. Niistä voi saada kasattua mojovan keskeneräisten asioiden listan, jonka purkamiseen oikeasti tuhraantuu aikaa.

Olen alisuoriutumisesta sitä mieltä, että se on todellinen ongelma mutta kenenkään ei pitäisi antaa muiden liiaksi määritellä, mikä on alisuoriutumista.

Jos halutaan pureutua perfektionismiin ongelmana ja välttää ristiriitaisuudet, olisi tärkeää osata eritellä, mikä perfektionismissa on sitä haitallista, mistä tulisi päästä eroon, ja samalla pystyä myöntämään, mikä siinä on itse asiassa hyvää.

Tyhjien hetkien täyttämisessä ei ole kyse siitä, että olisi tarkoitus vähentää lepäämiseen käytettävää aikaa. Kyse on siitä, että pidempiä, laadukkaampia lepohetkiä suojellaan ja lisätään sillä, että monenlaiset pikkuaskareet sijoitetaan arjen muiden kiireiden lomaan.

En kiistä, etteikö viime hetkeen jättäminen olisi inhimillistä. Onhan se! Kuitenkin saman virheen toistaminen vuodesta toiseen ja tilanteesta toiseen herättää väkisinkin pienen epäuskon: Eikö voisi opetella parempia toimintatapoja? Eikö oikeasti voisi?