Tyhjien hetkien täyttämisessä ei ole kyse siitä, että olisi tarkoitus vähentää lepäämiseen käytettävää aikaa. Kyse on siitä, että pidempiä, laadukkaampia lepohetkiä suojellaan ja lisätään sillä, että monenlaiset pikkuaskareet sijoitetaan arjen muiden kiireiden lomaan.

En kiistä, etteikö viime hetkeen jättäminen olisi inhimillistä. Onhan se! Kuitenkin saman virheen toistaminen vuodesta toiseen ja tilanteesta toiseen herättää väkisinkin pienen epäuskon: Eikö voisi opetella parempia toimintatapoja? Eikö oikeasti voisi?

Siitä huolimatta, että kannattaa rohkeasti tavoitella asioita, joita haluaa, elämä ei ole vain unelmia vaan se on myös valintoja. Usein vain elämänvalintojen kautta unelmat saa tehtyä todeksi. Jos yrittää tallata montaa elämänpolkua kerrallaan, käy helposti niin, ettei etene millään niistä kunnolla.

Ehkä keskeisin ajatus, joka itselläni ohjaa rahankäyttöä, on periaate, jota voisi kutsua mielihyväleikkuriksi: älä anna rahan valua siihen, mikä ei ole pakollista eikä anna sinulle mitään.

Rutiinit ja aikataulut voivat hetkellisesti pakottaa kiristämään nutturaa. Pidemmän päälle ne kuitenkin vapauttavat voimavaroja käyttöön ja ehkäisevät turhaa kaaosta ja siitä helposti aiheutuvaa epämukavuutta ja syyllisyyttä.

Käsitän organisointitaidot kykynä järjestelmällisyyteen, joka ilmenee onnistuneena priorisointina, aikataulutuksena ja toiminnanohjauksena. Mielestäni tämä kyky on vapaa-ajallakin käyttökelpoinen ja ehdottomasti positiivinen voimavara!

Arjen ei pitäisi olla pakkopullaa, jolla vain mahdollistetaan se, että elämä voi sitten joskus olla hetkittäin hyvää. Myös arjen pitäisi olla hyvää, ja se on täysin toteuttamiskelpoinen tavoite!

Lykätty tarpeen tyydytys on psykologian termi. Omin sanoin selitettynä se tarkoittaa sitä, että tilanteessa, jossa meillä on jokin tarve, pystymme siirtämään tarpeen tyydytystä myöhempään hetkeen, mikä tarkoittaa myös tästä aiheutuvan epämukavuuden sietämistä. Tämä on taito, jota on mahdollista harjoitella!

Ajattelen, että nykyihmisenkin elämässä on oma paikkansa asioille kuten kohtuullisuus, kurinalaisuus ja jopa askeettisuus. Enkä minä näe näitä pakollisena pahana saati jonakin masokistisena rangaistuksena vaan aidosti osana hyvää elämää – sellaisena, kuin minä sen ymmärrän.