Kun tekee kerralla valmista, se ei usein vaadi muuta kuin sen, että jaksaa purra hammasta vielä hetken. Sen sijaan jos viimeisiä silauksia jättää roikkumaan sinne tänne, sama ei enää pädekään. Niistä voi saada kasattua mojovan keskeneräisten asioiden listan, jonka purkamiseen oikeasti tuhraantuu aikaa.

Olen alisuoriutumisesta sitä mieltä, että se on todellinen ongelma mutta kenenkään ei pitäisi antaa muiden liiaksi määritellä, mikä on alisuoriutumista.

Jos halutaan pureutua perfektionismiin ongelmana ja välttää ristiriitaisuudet, olisi tärkeää osata eritellä, mikä perfektionismissa on sitä haitallista, mistä tulisi päästä eroon, ja samalla pystyä myöntämään, mikä siinä on itse asiassa hyvää.

Tyhjien hetkien täyttämisessä ei ole kyse siitä, että olisi tarkoitus vähentää lepäämiseen käytettävää aikaa. Kyse on siitä, että pidempiä, laadukkaampia lepohetkiä suojellaan ja lisätään sillä, että monenlaiset pikkuaskareet sijoitetaan arjen muiden kiireiden lomaan.

En kiistä, etteikö viime hetkeen jättäminen olisi inhimillistä. Onhan se! Kuitenkin saman virheen toistaminen vuodesta toiseen ja tilanteesta toiseen herättää väkisinkin pienen epäuskon: Eikö voisi opetella parempia toimintatapoja? Eikö oikeasti voisi?

Siitä huolimatta, että kannattaa rohkeasti tavoitella asioita, joita haluaa, elämä ei ole vain unelmia vaan se on myös valintoja. Usein vain elämänvalintojen kautta unelmat saa tehtyä todeksi. Jos yrittää tallata montaa elämänpolkua kerrallaan, käy helposti niin, ettei etene millään niistä kunnolla.

Ehkä keskeisin ajatus, joka itselläni ohjaa rahankäyttöä, on periaate, jota voisi kutsua mielihyväleikkuriksi: älä anna rahan valua siihen, mikä ei ole pakollista eikä anna sinulle mitään.

Rutiinit ja aikataulut voivat hetkellisesti pakottaa kiristämään nutturaa. Pidemmän päälle ne kuitenkin vapauttavat voimavaroja käyttöön ja ehkäisevät turhaa kaaosta ja siitä helposti aiheutuvaa epämukavuutta ja syyllisyyttä.

Käsitän organisointitaidot kykynä järjestelmällisyyteen, joka ilmenee onnistuneena priorisointina, aikataulutuksena ja toiminnanohjauksena. Mielestäni tämä kyky on vapaa-ajallakin käyttökelpoinen ja ehdottomasti positiivinen voimavara!

Arjen ei pitäisi olla pakkopullaa, jolla vain mahdollistetaan se, että elämä voi sitten joskus olla hetkittäin hyvää. Myös arjen pitäisi olla hyvää, ja se on täysin toteuttamiskelpoinen tavoite!