Viikon parhaat hetket, tunnelmat ja valinnat
Kevät on täällä. Useimmille se on valtava helpotus ja hersyvän ilon aihe, mutta minua kevään tulo ahdistaa. On aina ahdistanut. Suorastaan vihaan maalis-huhtikuuta. Keväällä valo yllättää. Ennen pimeyden vallassa vietetyt aamut ja illat ovatkin yhtäkkiä kirkkaita ja olohuoneen ikkunat loistavat likaisuuttaan. Eteinen haisee pölylle, ja pää täyttyy pitäisi-vaatimuksista. Kevät ei ole minun juttuni.
Minä olen kunnollisten kuumien kesien ja lumisten pakkastalvien vankkumaton kannattaja. Nyt ja aina.
Maaliskuun ensimmäinen viikko sen sijaan vei heti alkumetreillä mukanaan – viikko on vierähtänyt ihmeen nopeasti. Loman jälkeiseen aikaan on mahtunut monenlaista, ja työrupeama on ollut melkoinen. Myös varsin mielenkiintoinen uusine hankeideoineen, kehittämispäivineen ja tutkimusmetodiikkaopetuksineen. Tällaista lisää!
Kokosin viikon parhaisiin hetkiä, ilmiöitä, tunnelmia, lausahduksia ja valintoja, jotka sykähdyttivät eniten ja jotka saivat suupielet kohoamaan.
Viikon paras työ oli ehdottomasti uuden kehittämis- ja tutkimushankkeen ideointi ja suunnitelman laatimisen käynnistys yhdessä tutkimusryhmän vetäjän kanssa. Minusta oli ihanaa innostua yhdessä! Kiitos, Mari.
Viikon paras hetki oli lauantaina minut vallannut yhtäkkinen hyvän mielen ja onnellisuuden tunne. Sitä on vaikea selittää, mutta pääpiirteittäin se menee niin, että sisällä kuplii mukavasti, mielen valtaa rauhallinen ja hymyn kasvoille saava tunne. Vaikka ystäväpariskunnan kanssa syöminen peruuntui vallitsevan koronatilanteen vuoksi, pystyin ammentamaan iloa viikonloppukimpusta, hyvästä kahvista, Roberts Cafen korvapuustista, itsetehdyistä sämpylöistä ja perjantaina siivotusta kodista.
Olen nauttinut pienistä ja samalla yrittänyt unohtaa kaikenlaisen korona-ahdistuksen. Välillä olen siinä jopa onnistunut.
Viikon hauskimmaksi jutuksi ylsi ihan ylivoimaisesti yhdeksänvuotiaan kanssa keskustelut. Kuskatessani tytärtä yleisurheilutreeneihin saan kuulla aina monenmoisia höpinöitä ja hämmästelyitä. Tiistaina kotimatkalla hän kertoi minulle lukemistaan lasten kirjoista ja suosikkiteoksistaan kautta aikojen. Astrid Lindgrenin lastenkirjat ylsivät huipulle. Nyökyttelin, sillä en lainkaan yllättynyt.
Samaan hengenvetoon lapsi kertoo kuvitelleensa aina Lindgrenin tummaksi, lyhyttukkaiseksi, viiksekkääksi ja pujopartaiseksi taitelijatyypiksi. Minua alkoi naurattaa. ”Astrid Lindgren on nainen!” totesin, eikä lapsi millään meinannut uskoa minua. Astrid on hänestä miehen nimi. Kotona näytin kuvia Lindgrenistä vakuuttaakseni yhdeksänvuotiaan…
Viikon paras oivalluskin liittyy yhdeksänvuotiaaseen: perjantai-illalla Voice of Finlandia puolimakuulla katsoessamme lapsi nosteli rivakasti jalkojaan ja kysyi, tiesinkö minä, että ilman lihasta ei voi jalkaa nostaa. Kyllähän minä tiesin. Hän oli oivaltanut tämän saman päivän liikuntatunnilla, jolla tehtiin lihaskuntoliikkeitä.
Viikon parhaaksi lounaaksi ylsi vuorokauden jääkaapissa seissyt siskonmakkarakeitto. Se oli jo tekopäivänään varsin onnistunut soppa, maukas ja täyteläinen. Seuraavana päivänä se oli vielä parempaa.
Perhekin piti keitosta, ja minä paljastin salaisen – ensimmäistä kertaa ikinä käytetyn – ainesosani.
Kanaliemikuutiot. Sellaiset Knorrin löllöt. Kun lihaliemikuutiot olivat päässeet loppumaan, oli pakko soveltaa näistä. Suosittelen!
Viikon paras tunnelma oli ehdottomasti perjantai-iltapäivän sisäisen fiilis. Kirosin perjantaiaamulla iltapäiväksi sijoitettua tutkimusmetodiikan opetusta (ihan itse olin sijoittanut opetuksen sinne), mutta kun vauhtiin päästin, olin opetuksen jälkeenkin vielä ihan adrenaliineissa. Sain siivottua kodin heti opetuksen jälkeen, ja loppupäivä ja ilta menivät hyvissä, leppoisissa fiiliksissä. Oman pään sisäinen tunnelma oli pitkästä aikaa tosi zen.
Viikon paras treeni oli My BnB -yhteisön tarjoama Anna Saivosalmen kuminauhatreeni, joka aukaisi lavat, olkapäät ja niskanseudun sekä pisti alavartalon lihakset koville – reidet olivat kipeät vielä kaksi vuorokautta treenaamisesta. Heti treenikakkoseksi ylsi sunnuntain Jessica Reimanin kuulatreeni, jossa sovelsin liikkeitä fysioterapeuttini ohjeen mukaisesti kaularankaan sopiviksi.
Viikon paras valinta liittyy arki-iltoihin, uuden sarjan valintaan. Valitsimme katsottavaksemme Jaajo Linnonmaan luotsaaman Diilin. Tarpeeksi rento, kutkuttava, hauska ja mielen työasioista pois vievä. Itse huomasin tarkastelevani projektin johtamista projektinjohtajan näkökulmasta ja pohtivani monessa kohtaa, kenestä kilpailijasta olisi ihan oikeasti kehitysjohtajaksi.
Se oli sellainen viikko. Tiivis työrintamalla mutta varsin rento kotiympyröissä.
Tähän on tultu.
Minna
