Lapsena joulussa tärkeintä olivat lahjat. Aikuisena se on ehdottomasti ruoka.

Perinteeksemme on muodostunut, että jouluaattona syödään jotain muuta kuin perinteistä jouluruokaa, ja viime vuosina joulupöytään ovat kuuluneet blinit. Muutama vuosi siihen lisättiin myös luomukinkku, kun Rouva alkoi taas syödä lihaa.

White Trash -Natan Instagram-tilin puolella oli mielenkiintoinen keskustelu siitä, että venäjän kielessä blin tarkoittaa paksun ja pienen kakkusen lisäksi myös ohutta vehnäjauhoista tehtävää lettua, jota me kutsumme, no, letuksi.

Blinejä kai valmistetaan eri puolilla venäjää eri tavoin, ja siihen lettuun, jonka me tunnemme blininä, käytetään tattarijauhoja ja se nostatetaan hiivalla. Tällä kertaa blinimme jäivät jostain systä vähän tavallista ohuemmaksi. Olisikohan johtunut käyttämästämme kuivahiivasta?

Joulukinkuksi halusimme luullisen kinkun – mutta mahdollisimman pienen. Viime vuonna kinkku oli yli kahdeksankiloinen. Tällä kertaa kinkku oli vähän päälle viiden kilon painoinen, mutta kyllä siitäkin riittää syötäväksi useammalle päivälle.

Joulupäivänä saimme jälleen kylään (Myötä- ja vastoinkäymisissä -blogistakin tutun) Hannan miehensä Esan kanssa. Heillä oli mukanaan myös heidän pieni Rio-koiransa.

Yritin ottaa kuvaa Epusta ja Riosta, mutta eihän siitä mitään tullut. Tämä on paras otos.

Iltapäivän ja illan teema oli tietysti ruoka.

Alkupaloina oli mätiä, Rouvan tekemää kotijuustoa, graavisiikaa, savumuikkutahnaa ja kotimaista, eettisesti tuotettua Hauhalan hanhenmaksapasteijaa.

Vaikka pieni oli edellisenä päivänä kieltäytynyt maistamasta mätiä, tänään hän itse kertoi haluavansa sitä toisen leipänsä päälle. Ja kaikki meni.

Joulupäivän pöytään kuuluivat myös lanttu- ja porkkanalaatikot.

Ja tietty se kinkku ja kinkun korvikkeena sinappikuorrutettu lohi.

Punajuuri sopii myös hyvin jouluun. Meillä ei harrasteta rosollia, joten tänäkin vuonna siitä tehtiin jotain muuta ja sitä tarjottiin uunissa paahdettuna, paahdettujen manteleiden kanssa.

Väliruokana ennen jälkkäriä oli pipareita ja juustoja: stiltonia, Helsingin meijeriliikkeen Linnunlaulua sekä Le Brebiouta.

Ja jälkiruokana oli eräästä tämän blogin kommenteista inspiraation saanut jälkiruoka: piparijäätelö. Siis kotitekoinen kaneli-vaniljajäätelö, johon sekoitettiin piparitaikinapalloja, kun jäätelö oli muuten valmis. Jäätelö laitettiin vielä pakastimeen jähmettymään ja odottamaan tarjoiluhetkeä.

Sairaan hyvää. ”Parempaa kuin Ben & Jerry’s”, kommentoi Hanna. ”Nerokasta tehdä piparitaikinan syömisestä näin täysin luvallista”, jatkoi Esa.

Loistoidea siis!

Kyllä vaan ruokamuistot ovat niitä tärkeimpiä joulumuistoja!