Kamut -sarjakuvan isä Patrick McDonnell Sarjakuvafestivaaleilla!
Kädet tärisevät, jalat ovat ylikeitettyä spagettia. Pää lyö tyhjää, ääni ei kulje. Näin voi käydä vielä täti-ikäisenä Suurimman Idolinsa tavatessaan…
Iki-ihanan Kamut -sarjakuvan luoja, Patrick McDonnell, oli tänään haastateltavana Helsingin Sarjakuvafestivaaleilla Sanomatalon Mediatorilla. Samassa paikassa on myös Kamut -näyttely, joka sarjakuvan fanien kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa!
Haastattelussa McDonnell kertoi niin sarjakuvahahmojensa synnystä, esikuvista ja nimeämisestä kuin omista esikuvistaan ja tulevaisuudensuunnitelmistaankin.
Jalo (Earl)
McDonnell työskenteli uransa alussa kuvittajana. Kuvissa esiintyi usein pieni koira. Kun McDonnellin ystävä kertoi koiran muistuttavan Jackrussellinterrieriä, kuvittaja innostui lopulta hankkimaan tämän rotuisen koiran itselleen. Oma koira sitten puolestaan antoi inspiraation sarjakuvahahmolle ja näin syntyi Jalo! Jalon omistaja Ozzie (muistaako kukaan suomennosta?) on kukapas muu kuin McDonnell itse.
Katti (Mooch)
McDonnellin pihalla käyskenteli pitkään mustavalkoinen kissa, joka muistutti kovasti Kattia. Kun kissa sitten lopulta siirtyi sisätiloihin, kävi ilmi, että se rakastaa yli kaiken sukkia. Englanninkielisen nimensä Mooch kissa sai ”puskaisusta” – tiedättehän, siitä ihanasta tavasta, jolla kisut käyvät puskaisemassa vaikka naamaa. McDonnellin äiti kutsui tätä tapaa termillä ”to give a mooch” ja näin sai hahmo sai englanninkielisen nimensä. Katin esikuva ei kuitenkaan ole vain tämä yksi kissa, vaan useampi kissa. Hahmo onkin niin rakastettava varmasti ainakin osittain juuri siksi, että jokainen kissanomistaja voi tunnistaa siitä juuri oman kisun piirteitä. Entäs ne Katin hurmaavat omistajat? Heidän esikuvansa ovat McDonnellin vanhemmat.
Kamut ilmestyy 26 maassa Etelä-Afrikkaa ja Japania myöten. McDonnell uskoo maailmanlaajuisen suosion salaisuuden piilevän siinä, että ihmiset rakastavat lemmikkieläimiään kulttuurista riippumatta. Lemmikkieläimetkin tuntuvat rakastavan McDonnellia. Mediatalon tilaisuudessa oli yleisön joukossa paikalla useampikin koira, jotka säestivät haastattelua sopivissa väleissä haukahdellen. Ja kun sarjakuvapiirtäjä tilaisuuden lopuksi jakoi nimikirjoituksia, osoitettiin niistä ainakin muutama koiralle omistajan sijaan.
Haastattelun aikana McDonnell piirsi fläppitaululle Kamut-hahmojen kuvia. Olikin aikamoinen elämys saada seurata livenä, millä tekniikalla nuo elävääkin elävämmät hahmot syntyvät. Fläppitaululle ilmestyivät vuorotellen niin Jalo, Kati, Rapunen, Orava kuin oma suosikkini, hellyttävääkin hellyttävämpi Haisu.
Haastattelun päätteeksi yleisöllä oli tilaisuus esittää kysymyksiä. Olin kyllä miettinyt kysymyksen valmiiksi, mutta kun hetki koitti, huomasin kadottaneeni puhekykyni. Lopuksi McDonnell jakoi nimikirjoituksia ja jonosta muodostuikin nopeasti metrien mittainen. Siinä jonottaessani yritin kuumeisesti miettiä, miten nimeni ääntyy englanniksi ja miten saisin kysyttyä jotain järkevää pyörtymättä. Kädet tärisivät ja kielitaito tuntui kadonneen mutta hyvin se sitten lopulta meni, sillä nyt mukanani viemän Kamut-kirjan etulehteä koristaa paitsi McDonnellin omistuskirjoitus, myös iki-ihana Haisu!
KAMUT – kissa, koira ja kaiken karvaiset kumppanit – näyttely 8.9 asti Helsingin Sanomatalon Mediatorilla
Kuva: sarjakuvafestivaalit.fi