Joulukalenterin 3.luukku: JOULUTEETÄ JA SYMPATIAA
Tänään tarjoilen teille blogissani teetä ja sympatiaa, mitenkäs muuten kuin kirjavinkin avulla!
Vanessa Greenen The Seafront Tea Rooms on juuri niin lämminhenkinen kirja kuin sen ihanan kannen perusteella voi kuvitella. Kirja ei ole joulu-chick litiä, mutta sopii hyvin aloittamaan joulukauden, sillä tapahtumat alkavat elokuusta ja päättyvät jouluun.
The Seafront Tea Rooms on pienessä merenrantakaupungissa sijaitseva ihana teehuone. Sitä pyörittää eläkeikäinen Letty, jolle teehuone on elämäntapa. Hän on pyörittänyt paikkaa vuosikymmeniä, eikä osaisi siitä enää luopua.
Paikallisille paikka on kuin toinen olohuone. Erityisen hyvin siellä viihtyy vastikään eronnut Kat, pienen Leon yksinhuoltaja. Pian sinne löytää tiensä myös Séraphine, ranskalainen au pair, jonka alkutaival Britanniassa ei ole ollut aivan ruusuilla tanssimista. Teekupposen äärellä koti-ikävä Ranskaan unohtuu edes hetkeksi.
Charlie on lontoolaisen ruokalehden uratietoinen journalisti, joka saa mahtavan juttuidean: hän lähtee kartoittamaan Britannian parhaita teehuoneita. Pian hänkin istuu Lettyn Seafront Tea Roomsissa eri teelaatuja maistelemassa ja artikkeliaan pohtimassa.
Naisia yhdistää teen lisäksi intohimoinen kiinnostus leipomiseen. Ja koska yksi henkilöhahmoista on ranskalainen, ihmissuhdekiemuroita pohditaan niin brittiläisten kuin ranskalaisten herkkujen parissa. Leipomisen lisäksi kirjan tärkeimpiä teemoja ovat adoptio, vaikeat perhesuhteet ja ystävyys. Toki ripaus romantiikkaakin löytyy, mutta se ei ole pääosassa.
Koska teellä ja leivonnalla on tarinassa suuri merkitys, löytyy kirjan lopusta niin oikeaoppisen iltapäiväteen ohjeet kuin leivontaohjeita herkkuihin, joita henkilöhahmot ovat tarinan varrella nauttineet. (Ja koska Séraphine on ranskalainen, löytyy resepteistä myös ripaus ranskalaisuutta.)
Pidin kirjasta kovasti, koska siinä keskityttiin romantiikan sijasta muihin tärkeisiin ja ajankohtaisiin teemoihin (ei niin, että romantiikassa mitään vikaa olisi…) Oli myös todella virkistävää,, että reseptien joukossa oli ranskalainen klassikokin mukana. Minut kirja hurmasi jo pelkällä kannellaan (ihana, eikö?) Sitten kiisinkin hirmuista vauhtia läpi kirjan, sillä paloin halusta nähdä, löytyisikö kirjan lopusta reseptejä, ja jos, niin minkälaisia. Toki olisin voinut jo ennen lukemista vilkaista sinne viimeisille sivuille – mutta sehän olisi pilannnut kaiken, sillä reseptien nimet saattavat usein paljastaa jotain juonenkäänteistä. Kun sitten pääsin kirjan loppuun, en joutunut pettymään, sillä siellä ne ihanuudet odottivat. Nyt en malta odottaa, että pääsen kokeilemaan kirjan reseptejä käytännössä.
Suosittelen The Seafront Tea Roomsia kaikille lämminhenkisten viihdekirjojen, teen, leivosten, Britannian ja Ranskan ystäville.
Keitä siis itsellesi kupillinen jouluteetä ja lähde tutustumaan Lettyn, Charlien, Katin ja Séraphinen maailmaan!
Vanessa Greene: The Seafront Tea Rooms (Sphere, 2014)