Kevään uutuuskirjat 2015: Onko joukossa vihdoin Suomen Bridget Jones tai peräti Marian Keyes?
Latte meinasi lennähtää näppikselle, kun selailin jokin aika sitten Hesarin listaa kevään 2015 uutuuskirjoista. Kahvinhuuruisiin rilleihini pomppasi nimittäin tämä: Kaisa Haatasen esikoisromaani Meikkipussin pohjalta. Ensi-istumalta en oikein tiennyt miten reagoida, kirjan nimi kun vei ajatukset aivan oitis Marian Keyesiin. (Walshin sisarukset, anyone?? Erityisesti Anna kirjassa Anybody out there? Kuulostaako yhtään tutulta? Tai Marianin kolumneista koottu Under the Duvet?) Kun sain ärtymykseni (’mikäs kopio tässä nyt on kyseessä?!’) jotenkin hillittyä, päätin ottaa kirjasta enemmän selvää. Ja pakko tunnustaa, että kyllähän tätä kasvavalla kiinnostuksella odottaa. Vai mitä sanotte tästä?
Naurua naisten itsetutkiskelulle, kertomus josta kuoriutuu kuin vaivihkaa elämäntapaopas, kepeä mutta välillä armoton ja kipeäkin.Tytti Karakoski, kohta viisikymppisen kustannuspäällikön energia, into ja uteliaisuus maailmaa kohtaan lopahtavat. Väsymys muuttuu uupumukseksi, raukeus välinpitämättömyydeksi. Onneksi hänen taloudellinen tilanteensa antaa myöten ihmiskokeelle.On aika pysähtyä ja harkita elämänmuutosta. On aika ryhtyä listaamaan asioita, joilla on ollut merkitystä. Aakkosjärjestyksessä.Näistä muistiinpanoista aukeaa laajakangas aikuisen naimattoman naisen elämään. Teksti piirtää herkullisen ja tarkan kuvan siitä, millaista tuon elämän pitäisi olla ja näyttää julman vääjäämättömästi, millaista se oikeasti on.
(Yllä oleva esittelyteksti kirja.fi -sivustolta)
Huhtikuuhun (tai maaliskuuhun, jos sähkökirjoja luette) asti on odotettava, paljastuuko Kaisa Haatasesta suomalainen Marian Keyes tai Helen Fielding, vai jotain aivan muuta. Mutta kustantajille pienen pieni pyyntö: ulkomaisten kirjojen maineella ratsastaminen on ärsyttävää. Marian Keyes hyödynsi omaa meikki-innostustaan romaaneissaan hauskalla ja itseironisella tavalla. Hän kuvaili meikkejä keinona tutkailla omaa / henkilöhahmon identiteettiä. Se oli Marianin juttu ja siitä on vuosia. Ja juu, ideoita ei voi kukaan omistaa ja chick litissä niitä vasta kierrätetäänkin kirjasta toiseen ihan loppuun asti. Mutta ehkä juuri tästä syystä tämä saman aiheen hyödyntäminen nyt ihan otsikossa asti tuntuu vain jo vähän liian kuluneelta jutulta. Kirjan sisältöä odotan kuitenkin kasvavalla mielenkiinnolla. Voi kun tämä olisi hyvä, voi kun tämä yllättäisi, voi kun tämä olisi oikeasti itseironinen…
Melkein jo lasken päiviä tässä…
Kaisa Haatanen: Meikkipussin pohjalta (huhtikuu, 2015) Johnny Kniga.