Holly ja Alex ne yhteen sopii….?

 

Kun olin ala-asteella, olin palavasti ihastunut poikaan, jonka kanssa en puhunut koko kouluaikana sanaakaan. Tästä vuosikausia kestäneestä mykkyydestä huolimatta välillämme vallitsi mielestäni sanaton yhteisymmärrys. Tiedättehän. Miehethän kun tunnetusti osaavat tulkita naisia pelkän katseen perusteella, eikö vain?

Vuosia sitten olin töissä kirjakaupassa, kun kassalle käveli hämmentävän tutun näköinen mies. Joka oli tosin huomattavasti kaljuuntunut ja tukevoitunut, mutta ei se mitään. Minuun iski paniikki. Menetin samalla kertaa niin puhe- kuin kuulokykyni, sillä tajusin, että nyt oli tosipaikka edessä: joutuisin ensimmäistä kertaa elämässäni todella sanomaan tälle ala-asteen keski-ikäistyneelle pikkupojalle jotain.

Saattoi olla, että hän kertoi olevansa tätä nykyä lentokapteeni ja kolmen lapsen isä. Saattoi hän kyllä sanoa jotain ihan mitä tahansa muutakin. Minä en  nimittäin kuullut mitään. Olin liian keskittynyt siihen, että saisin suustani ulos edes pari sanaa. Ne sanat olivat: ”Ai jaa.”

 Laura Taitin ja Jimmy Ricen kirjan The Best Thing That Never Happened To Me päähenkilöt Holly ja Alex tuntevat toisensa huomattavasti paremmin, sillä he ovat olleet parhaita ystäviä käytännössä koko elämänsä ajan. Tästä huolimatta he luulevat toisen ymmärtävän itseä paljon paremmin kuin tämä tosiassa tekeekään – vain puolikkaasta sanasta, ilmeestä tai eleestä. Ja voi mikä soppa siitä vuosikymmenien kuluessa syntyykään….

Aikuisuuden kynnyksellä elämä sitten heittää tämän pikkukaupungin parivaljakon eri teille, niin kuin elämällä tapana on. Monen käänteen kautta he päätyvät aikuisina samaan aikaan Lontooseen, jossa Holly on asustellut jo vuosia ja jossa Alex ei tunne yhtikäs ketään. Siitä alkaakin sellainen ’ympäri mennään, yhteen tullaan, vai tullaanko sittenkään?’ -pyöritys, jossa lukija saa jännittää ihan kirjan loppusivuille asti, että miten tässä nyt oikein käy…

Kirjan ehdottomasti parasta ja yllättävintä antia on se, että sen ovat kirjoittaneet mies ja nainen yhdessä. Kirja kerrotaan vuoroin Hollyn, vuoroin Alexin näkökulmasta. Hollyn osuudet on kirjoittanut Laura Tait, Alexin Jimmy Rice. 

Kirjailijakaksikko kertoo suunnitteleensa yhdessä kirjan rakenteen ja kunkin luvun tapahtumat ennakkoon, mutta kirjoittaneensa sitten omat osuutensa  itsenäisesti. Niinpä tiukasta suunnittelusta huolimatta ’oma luku’ saattoi kirjoitusprosessin aikana lähteä kulkemaan aivan omille teilleen. Silloin kirjailijat soittelivat toisilleen kysellen: ”Tiedän, että suunnittelimme tämän luvun tapahtumat ennakkoon. Mutta jos Holly/Alex nyt tekeekin näin, sotkeeko se sinun viimeksi kirjoittamasi osuuden täysin?”

Nais-& miesnäkökulmien yhdistäminen sai kirjan tuntumaan jotenkin aidommalta ja raikkaammalta. Vaikutusta on varmasti myös sillä, että kirjailijat ovat tunteneet toisensa hyvin pitkään.

Uskoisin, että The Best Thing That Never Happened To Me on myös romaani, johon jokainen kolme-nelikymppinen pystyy samaistumaan ainakin jollain tasolla. Tokihan kirjasta tulee väkisin mieleen David Nichollsin Sinä päivänä, mutta itse kyllä tykkäsin tästä teoksesta huomattavasti enemmän, ehkä juuri siksi, että se oli paljon uskottavamman ja aidomman oloinen. 

Tästä kirjasta saisi myös aivan mahtavan elokuvan, ja jos näin kävisi, sille unelmaroolitus olisi tämä: 

Holly – Anne Hathaway 

Alex – Mathew Baynton (tuttu esimerkiksi sarjoista: The Wrong Mens/Väärät miehet, Spy – isä agenttina yms.)

Kev (Alexin paras kaveri) – James Corden (The Wrong Mens/Väärät miehet, Gavin & Stacey yms.)