Kustantamoista & arvonnoista

On harmitellut koko aamun niin ankarasti, että piti vähän aikaa puhallella höyryjä, etten vallan pilaisi teidänkin päiväänne. Mikä minua sitten näin suunnattomasti potuttaa? Noh, asia nimeltä nettikilpailut. Tarkemmin sanottuna ne, joissa voi voittaa palkinnoksi kirjan. Vielä tarkemmin sanottuna kustantajien – tässä tapauksessa brittikustantajien – kilpailut. Ja niistä ne, jotka ovat  – tadaa – avoinna vain briteille. *savu alkaa taas tulla korvista, yrittää rauhoittua*.

Oletteko te törmänneet tähän? Facebookissa, Twitterissä, GoodReadsin tai kustantamon omilla sivuilla vaikkapa? Ihaniin, houkutteleviin kilpailuihin, joissa palkintona on joku suuresti himoitsemasi kirja ja sitten tittididii, juuri kun olet täyttämässä kilpailulomaketta, jostain pläjähtää silmiesi eteen teksti ’for UK residents only’.

Sitä vaan, että… miksi? Juu postikulut. Juu. Mutta kun ei se nyt tänä päivänä ihan selitykseksi riitä. Arvotut / palkintona olevat kirjat kun ovat yleensä pehmeäkantisia, niin ei niille edes maailman toiselle puolelle kovin paljoa postimaksua synny. Ja jos syntyy, niin aina on olemassa vaihtoehto nimeltä e-kirja. Sitä nyt ei ihan tosissaankaan voi kukaan liian kalliiksi väittää. Sitäpaitsi: tavan takaa törmään kilpailujen yhteydessä kommentteihin, joissa muualla kuin Britanniassa asuvat tarjoutuvat maksamaan postikulut itse. Mutta kuitenkin: ei kai minkään kustantamon budjetti nyt sentään yhden kirjan postikuluihin kaadu???

Kun sitten tiedustelin asiaa eräältä brittikustantamolta, jonka järjestämään arvontaan olisin Todella Kovasti Halunnut Osallistua, vastaus oli tämä: ’Me olemme brittikustantamo, joten kilpailumme ovat vain briteille’. Täh?

Syy ei siis – tällä kertaa – ollutkaan postikulut, vaan kansallisuus.

Samaa logiikkaa käyttäen voisi ajatella, että kyseisen kustantamon kirjoja saavat lukeakin vain britit. Että älkää hei missään tapauksessa ostako kirjojamme te ulkomaalaiset! Ei niitä kannata kääntääkään, kun me olemme brittejä ja nämä kirjat on tarkoitettu vain briteille. Haloo? Olisipa mielenkiintoista tietää, mitä kustantamon kirjailijat tästä ajattelevat. Jos olisin kirjailija, itse ainakin toivoisin, että kirjojani luettaisiin kaikkialla. Maailman kauimmaisessa kolkassakin. Jossain autiolla saarellakin. (Että Tom Hanksillakin olisi sitä amerikkalaista jalkapalloa mieluumin ollut seuranaan minun kirjoittamani kirja.)

Minulle tämän suuresti himoitsemani kirjan kohdalla käy nyt näin: typerän kustantamon typerän mielipiteen takia se jää hyllylle. 

Erikoista onkin se, että kaikki brittikustantamot eivät näin kuitenkaan toimi. Yllämainitun kustantajan selitys ei siis päde. Muutama harva kun pitää kilpailunsa auki kaikille. Muutama harva ilahtuu myös meidän kummallisten ulkomaalaisten mielipiteistä. Ja muutama ihana kirjaillija arvostaa myös ulkomaalaisia bloggaajiaan niin kovasti, että antavat heidänkin toimia ”esilukijoina” vasta kustantamoon menossa oleville kirjoilleen. (Ilmaistyövoimaa? Ehkä. Mutta bloggaajalle tosi hienoa kokemusta yhtä kaikki). Siitä lisää myöhemmin. Mutta kovin harvinaista tällainen on.

*puhinaa, ärtymystä, yrittää löytää kustantamon selityksestä jotain järkeä, ärtyy silti*