Kaisa Haatanen: Meikkipussin pohjalta

                                   Kuva: Nauska /Johnny Kniga

HILLITÖN. IHANA. TÄTÄ LISÄÄ PIAN.

Kaisa Haatasen elokuussa ilmestynyttä kirja Meikkipussin pohjalta on niin hykerryttävän hauska, viiltävän terävä, samaistuttava, itseironinen, koskettava ja aivan kertakaikkisen ihana kirja, ettei sitä malttanut päästää käsistään ennen kuin sen oli lukenut viimeistä sivua myöten. Kirjan ainoa vika oli se, että se loppui aivan liian pian. 

En muista milloin joku kirja olisi saanut minut nauramaan ääneen niin paljon, että kyyneleet valuvat silmistä. Että yritän kerta toisensa jälkeen tukahduttaa näitä hysteerisiä naurunpyrskähdyksiä, mutta koska siitä ei tule mitään, seurauksena ilmoille pääsee omituisia äännähdyksiä, jotka saavat miehen kysymään, mitä ihmettä minä oikein luen. Kun sitten luen kyseiset pätkät ääneen, nauramme molemmat kaksin kerroin.

Paikoitellen tuntui, kuin olisi lukenut otteita omasta elämästä. Paksupohkeisena, pitkävartisista saappaista aina ja ikuisesti haaveilevana, isorintaisena Englanti-fanina, joka muistaa elävästi hetken, jolloin muuttui Mademoisellesta Madameksi (se tapahtui pariisilaisessa suklaapuodissa), kirjaan oli erittäin helppo samaistua. (Han Solo -dosetti on muuten aivan ehdottoman kannatettava ajatus).

Suosittelen lämpimästi aivan kaikille! (Kaisa Haatasen kirjaa siis, en sitä dosettia. Tai miksei sitä dosettiakin, jos sellaiselle joskus elämässä tarvetta ilmenee, ja jos joku vihdoin keksisi sellaisia ihania Han Solo– dosetteja valmistaa). 

Sitäpaitsi, oletteko koskaan kuulleet mitään näin ihanaa? 

”Always ottimista, never pessimista.” 

                             (Kaisa Haatanen: Meikkipussin pohjalta.)