Huima Himoshoppaaja -kilpailu: voita itsellesi sarjan uusin osa, Shopaholic to the Rescue!
Kävi hassusti. Ostin nimittäin vahingossa kahdesti saman kirjan. Tai ei se oikeastaan niin vahingossa ollut. Antakaas kun selitän.
Odotin koko vuoden hartaasti Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-sarjan uusinta jatko-osaa, Shopaholic to the Rescue, joka ilmestyi lokakuussa. Tein kirjasta ennakkotilauksenkin heti kun se oli mahdollista. Sitten ryhdyin silmä kovana kyttäämään niin kirjailijan kuin suurin piirtein kaikkien tietämieni lontoolaisten kirjakauppojen ja kirjallisuustapahtumien somesivuja, siinä toivossa, että Kinsella olisi kirjan julkaisupäivänä jossain signeeraamassa kirjoja.
En nimitttäin halunnut missään tapauksessa, että minulle kävisi kuten viime vuonna, Himoshoppaajan edellisen osan ilmestyessä. Silloin kyttäsin kirjailijan somesivuja silmät väsyksiin, eikä missään mainittu yhdestäkään signeeraustilaisuudesta sanallakaan. (Olin valmis lennähtämään Lontooseen vaikka miten lyhyellä varoitusajalla). Noh, missään ei tuolloin kerrottu mitään, kunnes – tadaa – illansuussa Twitter sun muut paikat alkoivat täyttyä ilmoituksista, joiden mukaan Kinsella oli kuin olikin järjestänyt Lontoossa pop up -signeerauksia vähän siellä sun täällä. (Noh, ei kai tapahtuma olisi ’pop up’, jos siitä olisi kailotettu suureen ääneen etukäteen.)
Shopaholic to the Rescue saapui sitten postissa luvatusti juuri julkaisupäivänä. Mutta kas, samana päivänä Kinsellan kotisivuille ilmestyi hillitön uutinen: vaikka hän ei olisikaan itse paikan päällä, hän oli kuin olikin signeerannut 1000 kappaletta kyseistä kirjaa myytäväksi Waterstonesin Trafalgar Squaren myymälässä! Signeerattujen kirjojen ”pieni” lukumäärä johtui kuuulemma kirjailijan nivelreumasta. Nyt ymmmärsin, miksi suuremman signeeraustapahtuman järjestäminen ei häntä innostanut…
Kiisin vimmattua vauhtia kyseisen kirjakaupan nettisivuille. Kyllä, signeerattuja kappaleita oli vielä ”yli 10” ja sellaisen saattoi ostaa verkkokaupasta. Alkoi vimmattu pohtiminen: minulla oli jo yksi kappale kyseistä kirjaa, tosin ilman nimikirjoitusta. Miten tärkeää olisi saada täsmälleen saman kirjan harvinainen, nimmaroitu versio? Tunnustan. Ei minun tarvinnut asiaa loppuen lopuksi kovin kauaa miettiä. Pakkohan tuo nimmaroitu versio oli saada. Siispä kirja oitis tilaukseen. Kun se vihdoin saapui, syynäsin nimikirjoitusta lähes suurennuslasin kanssa. (Suurennuslasina toimi mieheni, but you get the point.) Sitä vaan, että mustalla tussilla tehty nimmari näyttää hivenen siltä, että se voisi olla myös…hmmm…painettu kirjaan. Päätin nyt kuitenkin uskoa siihen, että aito on. (*yrittää vakuutella itselleen ääni väristen*)
Sydänsuklaarasia ei saapunut nimmaroidun version mukana, mutta se teki lukuelämyksestä entistäkin ihanamman.
Tästä pääsemmekin vihdoin tämän postauksen varsinaiseen aiheeseen – joka ei ole yllä oleva suklaasydän – vaan se, että koska minulla kerran on nyt kyseistä kirjaa kokonaiset kaksi kappaletta, lahjoittaisin mielelläni niistä toisen (no yllättäen sen nimmaroimattoman) version teille!
Kovin paljon en kirjasta voi paljastaa, muuta kuin että Shopaholic to the Rescue jatkuu siis suoraan siitä cliffhangeristä, mihin vuosi sitten ilmestynyt Shopaholic to the Stars (suom. Himoshoppaaja tähtien tiellä) päättyi:
Voittaaksesi kirjan, sinun täytyy vain vastata kolmeen seuraavan kysymykseen:
1) Mistä Himoshoppaaja-sarjan kirjasta olet tykännyt eniten ja miksi?
2) Kuka on sarjassa lempihahmosi ja miksi?
3) Jos voitat kirjan, luetko sen itse vai annatko lahjaksi?
Vastausaikaa onpi ensi viikon keskiviikkoon eli 9.12 asti! Eli no panic, hyvin ehtii!
Kuvat. irisihmemaassa, amazon.co.uk