Kadonnutta vyötäröä etsimässä – kirjabloggaaja päiväleffassa

Tuli käytyä pitkästä aikaa päiväleffassa.

Tuli lähdettyä sinne vähän kiireessä.

Tuli vedettyä ennen lähtöä päälle ensimmäinen paita, joka käteen osui. Se oli hieno, Edinburghin muotokuvagalleriasta ostettu t-paita, jota komistaa Peter Capaldin kuva. Tiedätehän Capaldin? Hän on paitsi 12. Doctor Who, esiintynyt myös monessa muussa brttisarjassa ja -elokuvassa.

Tuli oivallettua, että t-paidassa oli pieni ongelma. Capaldi sijoittuu siinä juuri rintavarustukseni päälle. Ja koska näyttelijä poseeraa paidassa kädet levällään, hän näyttää siltä kuin esittelisi rintavarustustani. 

Tuli vedettyä neuletakki pikaisesti Capaldin päälle. 

Tuli rynnättyä leffaan. Sitä ennen ehdin kuitenkin ostaa mukaan popcornia. 

Tuli todettua jälleen kerran, miten karmivaa on syödä popcornia silloin, kun leffassa on muuten aivan hiljaista. Sitä odottaa kuumeisesti meluisampaa hetkeä. Sitten pikainen ROUSK ROUSK ROUSK. Hiljaisen hetken koittaessa yrittää itsekin olla hiljaa. Jos on popcorn suussa, se lilluu siellä ja kastuu ällötävävän lötköksi. Jokainen ROUSK kuulostaa leijonan mylvinnältä.

Tuli huomattua siinä istuessa, etttä vatsa on kesän aikana päässyt jotenkin paisumaan. 

Tuli oivallettua, että suuri vatsa on kuitenkin leffassa äärettömän hyödyllinen. Vatsakumpu toimii oivana tarjottimena popcornrasialle. Suosittelen lämpimästi,jos sattuu tällaisen vatsanseudun omaamaan. Peter Capaldikin pystyi seuraamaan leffaa rasian takaa, luulen.

Tuli käytyä leffan jälkeen kahvilla.

Tuli kuultua mitä viereisen pöydän naiset puhuivat nähdessään minun punkeamiseni tuolille.

”On se jännä, miten joillain kasvaa toi vatsa”.

 

 

Kuvataitelija John Byrnen näkemys näyttelijä Peter Capaldista.Hieno maalaus on ikuistettu teepaidan lisäksi moniin muihinkin tuotteisiin,joiden tarkoituksena on kerätä varoja Skotlannin kansallisgallerioille.