Mieheni kirjavinkki: Mielikuvitusystävän muistelmat

Minun nimeni on BUDO.

Olen ollut olemassa 5 vuotta.

Minun kaltaiselleni 5 vuotta on pitkä aika.

Max antoi minulle nimen. Max on 8-vuotias. Hän on ainoa ihminen, joka voi nähdä minut.

Minä tiedän, mitä Max tietää ja tiedän myös jotakin, mitä hän ei tiedä.

Tiedän Maxin olevan vaarassa.

Ja tiedän, että olen ainoa, joka voi hänet pelastaa.

(käännös: irisihmemaassa)

Lukutaitokampanjan aikana heitin erityishaasteen miehelleni. Pyysin häntä osallistumaan itse valitsemallaan kirjalla ja kirjoittamaan siitä sitten blogiiini arvion. Tässä siis mieheni postaus kirjasta:

Matthew Green: Memoirs on An Imaginary Friend

Mitä tekisit, jos sinulle kaikkein tärkein ihminen olisi suuressa vaarassa ja vain sinä voisit hänet pelastaa? Entä mitäpä tekisit, jos itse olisit tämän ihmisen mielikuvituksen tuotetta?

Tällaisen tilanteen edessä on Budo, 8-vuotiaan Max -pojan mielikuvitusystävä. Asetelma olisi haastava jo sellaisenaan, mutta oman lisänsä kuvioon tuovat autistisen Maxin vaikeudet tulkita ympäröivää maailmaa ja ihmisiä. 

Matthew Greenin kirjan Memoirs of an Imaginary Friend alku antaa ymmärtää, että kyseessä on nerokkaan ajatuksen varaan rakennettu lämminhenkinen ja humoristinen teos. Tarinan edetessä lukija kuitenkin huomaa joutuvansa kihelmöivän jännittävästä vauhdikkaan toiminnalliseksi kasvavan trillerin pyörteeseen, josta irrottautuminen on hyvin vaikeaa.

Uteliaan luonteensa vuoksi Budo tietää maailmasta enemmän kuin Max mutta vähemmän kuin aikuinen ihminen. Hyvänä apuna on kuitenkin taito päätellä asioita ja tietty, Maxin Budolle kuvittelema erityiskyky. Tämä luo kirjaan aivan omanlaisensa, kiehtovan tunnelman Budon laatiessa suunnitelmaansa Maxin pelastamiseksi.

Tarinan aikana Budo joutuu kohtaamaan omat pelkonsa ja miettimään perinpohjaisesti ovatko jotkin asiat niin rakkaita, että ne menevät oman olemassaolon edelle.

Jos pidät hieman (mutta ei liian) erikoisista kirjoista, jotka kertovat tarinan yllättävästä näkökulmasta, on tämä teos varma valinta.