Kirja-arvostelu: Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia
Oletko vielä koskaan kuullut yhtä hurmaavaa kirjan nimeä kuin tämä? ”Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia”. Voi ihanuus, mikä nimi! Ranskalaisen Agnès Martin-Lugandin huippusuosittu esikoisteos kertoo suuresta surusta toipuvasta Dianesta ja tämän yrityksestä päästä elämänsyrjään takaisin kiinni. Kuluneen vuoden Diane on elänyt Pariisissa neljän seinän sisällä, eikä ole poistunut sieltä edes pistäytyäkseen ”Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia” -nimisessä kirjakaupassaan.
Kun Diane vihdoin päättää tehdä elämälleen jotain, hän tekee niin rytinällä: muuttamalla Irlantiin, maahan, jota hänen edesmennyt miehensä rakasti. Paikalliset ottavat Dianen avosylin vastaan. Kaikki muut, paitsi töykeä naapuri Edward.
Teos on myynyt Ranskassa kuin häkä (sitä on myyty yli puoli miljoonaa kappaletta) ja siitä ollaan kiinnostuttu Hollywoodissakin. Kenties näiden seikkojen – ja aivan erityisesti tuon iki-ihanan nimen – perusteella odotukseni teosta kohtaan paisuivat aivan liian suuriksi. Lukiessa tuntui kuitenkin siltä kuin olisin lukenut jonkun pidemmän tarinan tiivistelmää.
Nyt paahdettiin tunteista ja tapahtumista toiseen sellaista vauhtia, ettei meinannut vauhdissa pysyä.
Ymmärrän kyllä hyvin miksi tarinan elokuvaoikeudet on ostettu Hollywoodiin, olisivathan temperamentikas ranskatar Diane ja Heathcliffiä ja Rochesteriä (hyvin) etäisesti muistuttava töykeä Edward omalla tavallaan kiehtovia elokuvahahmoja. Kirjana kerronta olisi kuitenkin kaivannut syventämistä, jotta henkilöhahmojen touhuissa olisi ollut enemmän tolkkua. Ehkäpä näin tapahtuu tarinan seuraavassa osassa, joka julkaistaan suomeksi vuoden päästä.
Agnès Martin-Lugand: Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia. (Bazar Kustannus, 2018)
Kiitos kustantajalle ennakkokappaleesta!
Kuva: Bazar Kustannus