Nämä jäivät kesken… lukisitko sinä?
Kuva: Sherrie Smith / Dreamstime Stock Photo
Yöpöydälläni lojuu lukemattomia kirjoja, jotka taitavat uhkaavasti sellaisiksi jäädäkin. Kirjoja, jotka minun on ollut tarkoitus arvostella täällä blogissani, mutta joissa en ole lukuisista yrityksistä huolimatta päässyt paria sivua pidemmälle.
Haluaisitko sinä lukea niistä jonkun ja kirjoittaa siitä arvostelun blogiini vieraskirjoittajana?
Jos kiinnostuit, kerro kommentissa tai sähköpostissa (irisihmemaassa@gmail.com) minkä alla olevista kirjoista haluaisit blogissani arvostella ja miksi, niin lähetän sen sinulle luettavaksi! Vastaukset 24.7 mennessä. Kirjat lähtevät ensimmäisenä vastanneille.
Kirjat, jotka väittivät olevansa chick litiä, mutta eivät sitä olleet:
- Laura Paloheimo: OMG (Otava, 2013)
Uuh. Noh…Paloheimon Klaukkala-kirjaa kehuttiin aikoinaan niin paljon, että ihan siitä syystä uskaltauduin tarttumaan tähän. Ei olisi pitänyt. Enough said.
- Pia Heikkilä: Operaatio Lipstick (2013)
Tässä kirjassa pääsin sivulle 89. Ei se ollut huono. Varsinaisesti. Heikkilän teksti kyllä kulkee, mutta kirjan pilasivat ainakin minun kohdallani äärettömän suurta myötähäpeää aiheuttaneet seksikohtaukset, jotka tuntuivat todella väkisin päälleliimatuilta. Ihan kuin ne olisi lisätty tarinaan jälkikäteen. Ehkä ovatkin. Tämä on siis se kirja, joka oli bestseller jossain Intiassa, mikäli oikein muistan. Kertoo suomalaisesta sotakirjeenvaihtajasta Afghanistanissa. Mielenkiintoisinta antia olivat arjen kuvaukset Afganistanissa, aiheesta olisi lukenut mieluummin enemmänkin.
- Niina With: Taisit narrata, Stella (Myllylahti, 2013)
Yllä mainittujen kirjojen suurin ongelma oli se, että niistä jokaista kuvataan chick litiksi tai vähintäänkin chick lit-henkiseksi. Mutta kun sitä ne nimenomaan eivät ole. En tiedä mihin kategoriaan nämä luokitellaan. Viihdekirjallisuuteen? Chick litin kanssa näillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä. Mikä pakko se chick lit -termi sitten on sinne kirjan kanteen lykätä, ei minulle kyllä valkene…
Hyvin kirjoitettuja romaaneja, jotka eivät vain syystä tai toisesta napanneet:
- Meri Kuusisto: Amerikkalainen (Otava, 2014)
Susette löytää pesulasta amerikkalaisen jalkapallon, jolle antaa nimen Amerikkalainen. Sitä hän kuljettelee roskalavalta löytämillään lastenrattailla. Hermanni puolestaan panikoi kaduilla kulkiessaan, mutta Helsingin kattojen yllä istuskellessaan kaikki on ok. Mitä tapahtuu kun nämä kaksi kohtaavat?
Kirja vaikutti kiinnostavalta ja hyvin kirjoitetulta, mutta amerikkalainen jalkapallo, jolle annetaan nimikin, tjaa… tuo ainakin minulle mieleen Tom Hanks -leffan Wilsonin. Ehkä yksi personoitu amerikkalainen jalkapallo elämässä riittää. Kirjassa ei varmasti sinänsä ole mitään vikaa ;).
- Petri Vartiainen: Isäasentoja (Otava, 2014)
Lapset ovat isän elämän valo, heidän vuokseen mies venyy mihin asentoon tahansa. Näitä vaihtuvia asentoja Petri Vartiainen kuvaa hauskasti ja suurella sydämellä kerrotaan kirjan takakannessa.