Ilta Leena Lehtolaisen kanssa

Pettää, ei petä, pettää, ei petä…. Kohta totuus paljastuu. Sydän hakkaa, kurkkua kuivaa, hikikarpalot valuvat pitkin otsaa. Isku osuu nenään. Sattuu. On vaikea hengittää.

No pettihän se. Kesämekkoni nimittäin Leena Lehtolaisen uuden romaanin julkistamistilaisuudessa Aleksanterin teatterissa. Ja kyllä se kuulkaa sattuu, kun iskee itseään vahingossa viuhkalla nenään. Mutta sellaista sattuu (kirjaimellisesti) kun leyhyttelee itseään tunnin putkeen teatterin täpötäydessä, lämpimääkin lämpimämmässä lämpiössä, jossa ei ole minkäänlaista ilmastointia. Ranne väsyy. Pyörryttää. Tuoleja ei ole tarpeeksi, joten osa vieraista joutuu seisomaan. Tässä helteessä se on liikaa.

Eikä mikään ole kuulkaas nolompaa kuin se hetki, jolloin valtaisat hikipisarat alkavat valua reisiä pitkin. Pelkäät kesämekkosi puolesta. Pitääkö se hien? Eikö se pidä? Valuvatko hikikarpalot lattialle asti? Kuuluuko litsis lätsis vaan? Ilmestyykö takamukseesi valtaisa hikiläntti? Tai kainaloihisi? Vatsasi kohdalle? Rintojesi alle? 

Miten Leena Lehtolainen itse selviää niin kunniakkaasti tässä kuumuudessa is beyond me. Ehkä hän on tottunut siihen. Onhan hän saanut vierailijakutsuja Brasiliasta asti. 

Illan aikana saamme kuulla niin otteita Lehtolaisen uudesta kirjasta Kuusi kohtausta Sadusta, kuin hänen läheisestä suhteestaan Aleksanterin teatteriinkin. Tiesitkö, että hän on työskennellyt siellä henkilöstöravintolassa 30 vuotta sitten? Lehtolainen on myös kirjoittanut oopperakritiikkejä silloin, kun talossa toimi vielä Suomen Kansallisooppera. 

Romaani itsessään vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ja monitasoiselta teatterimaailmaan sijoittuvalta jännitysnäytelmältä. Julkaisutilaisuudessa sen rakenne vuorosanoineen ei kuitenkaan toiminut yhden ihmisen ääneen lukemana kaikkein parhaiten (kun yksi ihminen lukee kaikki vuorosanat tyyliin ’Juha:’, ’Satu:’, ’Juha:’, ’Satu:)  alkaa kuulijan keskittymiskyky lämpöennätystä hipovassa huoneessa väkisinkin herpaantua vaikka teksti erittäin sujuvaa ja realistista onkin. Sellaista, että sitä pitää päästä lukemaan itse. 

Kun kirjailija siirtyy signeeraamaan kirjojaan, hivuttaudun vaivihkaa seinän vierelle ja kipitän hiljaa portaat alas. Seison Aleksanterin teatterin pihalla ja annan mekkoni kuivua helteessä. Jännitysnäytelmä on ohitse.  

Päivän sana? Viuhka!

Helteen heikentämä bloggaaja yrittää laihoin lopputuloksin ottaa kuvaa jossain kaukaisuudessa haastateltavasta Leena Lehtolaisesta…

Leena Lehtolainen: Kuusi kohtausta Sadun kanssa (Tammi)

Kirjailijan kuva: instagram.com/tammikirjat